keskiviikko 31. lokakuuta 2012

"Otan koko show'n, koko paketin..."

Tässä ollaan, ei ehkä ihan kaikissa sielun ja ruumiin voimissa, mutta ainakin melkein. Viimeisin päivitys on elokuulta, tähän väliin mahtuu NIIN paljon kaikkea, yritän lyhyesti kertoa edes jotain.

Elokuun 15. päivä minut sitten leikattiin, leikkaus meni niin hyvin kuin mennä voi. En kuollut enkä halvaantunut, osaan edelleen puhua, kävellä ja niin edelleen. Kasvaimesta ei odotetusti päästy kokonaan eroon, eli osapoisto tehtiin ja noin 4:n viikon toipumisen jälkeen edessä oli sitten 6:n viikon sädehoitojakso. Aloitin sädehoidon syyskuun puolessa välissä, ja sain urakkani päätökseen eilen! Nyt odottelen kontrolliaikaa neurokirurgian puolelle aikaisintaan noin kuukauden päähän, sitten magneettikuvataan pää ja katsotaan mitä sädehoito on tehnyt.

Edelleen jatkuu tämä sietämätön epätietoisuus, mitä olen joutunut tahtomattani kestämään koko syksyn, mutta ei taida olla paljon vaihtoehtoja kuin odotella vaan. Kuitenkin se on positiivista, että kuntouduin ison leikkauksen jälkeen tosi hyvin, eikä pitkä sädehoitojaksokaan juuri vaikuttanut yleiskuntoon, eli olen päässyt taas hyvin kiinni "normaaliin" elämään ja voinut tehdä kaikkea - niin arkisia askareita kuin aloitella taas rakkaita harrastuksia (kuten kirjeenvaihto, ja kohta taas kissanäyttelytkin!).

Niin, kissat... :) Vieressäni uinuu tätä kirjoittaessani kaksi ihanaa siamilaista, olen siis saanut vihdoin ja viimein sekä Kuutin että uuden perheenjäsenen, Haltin kotiin! Miten hirmuisen sotkun tämä oma sairastuminen ja kissan sairastuminen päällekkäin aiheuttikaan kesällä, mutta onneksi kaikki kuitenkin järjestyi parhain päin, ja nyt minulla on se oma höntti cremenaamio kollipoika josta haaveilinkin! Ensimmäistä näyttelymatkaa viritellään pojan kanssa, parin viikon päästä meidät voi nähdä Seinäjoen näytelmissä :)

Feanorian Fus Ro Dah "Halti" SIA e

Feanorian Fus Ro Dah "Halti" SIA e

Kuvissa Halti on 4 kuukauden ikäinen, kohta alkaa hipoa kooltaan meidän Elliä (pian 3-vuotias itämainen), komea kolli kasvamassa!

Piti vielä sanoa muutama sananen siitä, kuinka onnellinen olen tästä että meillä on niin mutkaton suhde kissojeni kasvattajaan Kristiinaan, eikä nämä painajaismaiset ongelmat sekä emon terveydessä ja meidän omat ongelmat sijoituskotina sitten kuitenkaan osoittautuneet ylivoimaisiksi. Nyt todellakin ymmärrän sen, että kuinka tärkeää on että kasvattajan ja sijoituskodin välillä on se tietty yhteen hiileen puhaltamisen henki ja sellainen YYA-sopimus, juuri tämmöisten odottamattomien kriisien varalta. Minulle itselleni oli tärkeää tietää että Kuutti pentuineen on hyvässä hoidossa että pystyin keskittymään itseeni, ja Kristiina miehensä kanssa urheasti kesti kuukausien poikkeusjärjestelyt kotonaan kissaperhettä hoitaen.
Eikä aina tarvi olla näin suuren luokan ongelmia, elämä nyt sattuu vaan olemaan hyvinkin odottamatonta ja näitä sattuu. Mutta siinä vaiheessa kun sattuu, on kullan arvoinen asia että kissasi kasvattaja on valmiina tarjoamaan apua kissan asioiden järjestämiseen, oli se sitten uuden kodin etsimistä tai mitä vaan. Ensimmäistä kissaa hankkiessani en juurikaan kiinnittänyt huomiota miltä kasvattajalta kissan ostin, mutta vuodet ovat opettaneet ja kertoohan sekin jotain että meillä on nyt 3 Feanorian-kissalan kasvattia :)