perjantai 29. kesäkuuta 2012

Kuutin pennut ovat täällä!



Vihdoin ja viimein kuumeisen odottelun jälkeen Kuutti alkoi näyttää synnyttämisen merkkejä tiineysvuorokautena 69. Kristiina oli tullut meille jo paria päivää aikaisemmin, ja olihan se jännää kun viimein rupesi tapahtumaan! Sulkeuduttiin kissan ja Kristiinan kanssa pentuhuoneeseen, mutta eipä kukaan meistä tainnut arvata kuinka kauan siinä huoneessa vietämmekään aikaa..

Poltot alkoivat tiistaina 26.6. noin 11 aikoihin aamupäivästä, ja synnytys eteni hyvin oppikirjamaisesti siihen että ensimmäinen pentu (poika 131g, hurjan iso!!!) syntyi klo. 13.30. Kuutti hoiti homman kuitenkin todella hyvin ja ponnisti jättipennun maailmaan ihan itse. Putsattiin pentu, katkaistiin napanuora ja samalla yritettiin rauhoitella hysteeristä tuoretta emoa joka ihmetteli että mistä tämä ipana oikein putkahti. Emon vaistot heräsivät sillä salaman sekunnilla, ja mamma pääsi pesään poikansa kanssa. Me jäätiin odottelemaan seuraavaa pentua, ja tätä sitten saatiinkin odottaa.. ja odottaa.. ja odottaa..

Synnytys siis syystä tai toisesta pysähtyi, emo hääräsi pentunsa kanssa pesässä, mutta ei juurikaan supistellut ja ruvettiin siinä tuntien kuluessa jo vähän huolestumaan kun touhu kestää niin pitkään. Mahassa kuitenkin tuntui liikettä, eikä emo näyttänyt missään vaiheessa kipeältä tai muuten oudolta, ja Kristiinan kasvattaja-ystäväkin kannusti jatkamaan odottamista, joten mehän odotettiin. Siinä illan jo kääntyessä pian yöksi puhuttiin ja päätettiin että aamulla lähdetään lääkäriin jos tämä ei rupea etenemään. Lopulta laitoimme emoa vähän jaloittelemaan (näinhän sitä ihmisiäkin kannustetaan liikkumaan synnytystä edistääkseen..) ja klo 20.20 alkoi emolla taas olemaan pientä vuotoa sekä polttoja ja ajateltiin että kyllä tämä tästä! 23.30 havaittiin että tulossa oleva pentu oli syntymässä häntä edellä, kesti tuskallisen kauan että kissa ponnisti pentua ulos ja todettiin siinä että pentu on kuollut :( Tässä vaiheessa ruvettiin auttamaan emoa, kun näytti siltä että se apua tarvitsee, ja Kristiina veti ponnistusten mukana pennun ulos. Niin syntyi kuollut tyttöpentu klo 00.20, ja painoakin hurjat 127 grammaa. Kuutti ei kiinnittänyt pentuun mitään huomiota, loikkasi samantien takaisin pesään pesemään itseään ja me käärittiin pikkutyttö sanomalehteen hautaamista odottamaan. Tässä välin tuli ruokahuolto (mun mies) kysymään oven toiselle puolen että halutaanko jotain syötävää, kun touhu oli niin kovin venynyt ja tilattiin grilllimakkarat. Siivottiin paikkoja ja oltiin pian lähdössä syömään, kun kurkkaan pesään ja huomaan että siellä "on jotain". Luulin aluksi että kissa on leväyttänyt kohdun tai muita sisuskaluja pihalle kun jouduttiin avustamaan edellisen pennun syntymässä, mutta sehän olikin pentu sikiökalvojen sisällä! Kuutti pyöräytti viimeisen pennun siis aivan meiltä huomaamatta (klo 00.35), ja mikä ihana terapia-aalto se olikaan heti saada elävä pentu käsiin sen kuolleen jälkeen! Syntynyt pentu oli tyttö, 126 grammaa.

Eli nyt meillä on täällä sisko ja sen veli :) Tuore emo on ihanan äidillinen ja hoitaa lapsiaan hyvin tunnollisesti, ja kun pentuja on vain kaksi, on niiden kasvukin ollut aivan huimaa kun maitoa riittää niille yllinkyllin! Nyt iltapuntarilla (3 vrk ikäisinä) pojan paino oli 183g ja tytön 171g, Kuutti taitaa onnenhuuruissaan tuottaa kermaa :) Nyt jännitetään että minkä värisiä pennuista tuleekaan!

Yhden pienen kissaenkelin kävin hautaamassa metsään, kyllähän siinä meinasi tulla tippa linssiin kun ajatteli sitä pientä ja niin täydellistä pentua, joka ei kuitenkaan saanut tänne tulla telmimään sisarustensa kanssa. Taitoin meidän pihassa kasvavasta lumipalloheisistä oksan mukaan reissulle, ja hauta sai päälleen sitten valkoisia lumipalloja.

Oli jokatapauksessa hienoa olla mukana Kuutin synnytyksessä, vaikka se kovin pitkä ja raskas olikin. Kuinka paljon arvokasta kokemusta ja tietoa taas sainkaan, ja pidettiin Kristiinan kanssa vuorotellen toisiamme kasassa kun epätoivo meinasi iskeä. Nyt on aivan ihanaa nähdä kuinka kissa nauttii äitiydestä ja hoivaa pikkuisia niin tarmokkaasti, ja olen tottakai myös ylpeä siitä kuinka hienosti Kuutti hoiti nämä jättipennut ulos itsestään! Me jäämme tänne nuuhkimaan kissavauvojen tuoksua ja seurailemaan kaksikon kasvua ja kehitystä :)

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Ihanainen Pariisi 4.6.-8.6.2012

Meillä oli oikein onnistunut loma kesäkuun alussa, kun karistettiin kotimaan pölyt jaloistamme ja lennettiin murun kanssa Pariisiin! Paikanpäällä meille jäi kolme kokonaista päivää tutustua kaupunkiin, kaksi päivää oli varattu matkoihin.

Ensitunnelmia

 Saavuttiin Pariisiin illalla klo 22 paikallista aikaa, ja kaikesta matkustamisesta väsyneenä jouduttiin epähuomiossa heti pimeän taksin kynsiin joka yritti saada meitä kyytiin, mutta pyristeltiin irti näistä iilimadoista ja löytyihän ne oikeatkin taksit heti terminaalin ulkopuolelta. Taksimatka Chatilloniin, jossa meidän hotelli sijaitsi, maksoi noin 55 euroa. Oltiin valittu hotelli aika hälläväliä-meiningillä, kunhan huoneessa oli sängyt, suihku sekä lukittava ovi, niin meille kelpasi - eihän lomaa siellä hotellissa ollut tarkoituskaan viettää! Hotelli sijaitsi noin 6 km Pariisin keskustasta, lähin metroasema oli 20 minuutin kävelymatkan päässä, eli liikkuminen paikasta toiseen ei tuottanut ongelmia. Taksilla keskustaan ajeli noin 20 euron hintaan per suunta.

Pariisin metro on tosi vaivaton ja helppo tapa liikkua kaupungissa, me ostettiin 10 matkan liput (carnet) molemmille ja ne riittivät meille koko kolmeksi päiväksi. Jos kärsii ahtaanpaikankammosta, ei metromatka ruuhka-aikaan ehkä ole kovin suositeltava juttu, metrot olivat täynnä kuin sillipurkit mutta aina tehtiin tilaa uusille :) Taksejakin käytettiin, enimmäkseen ilta-aikaan, välillä tahtoi kielimuuri vaikeuttaa ymmärretyksi tulemista mutta aina perille päästiin! Muuten kaupungissa pärjäsi vallan mainiosti englannin kielellä, rupeavat kyllä ensin puhumaan ranskaa mutta vaihtavat sujuvasti englantiin kun itse aukaisee suunsa. Toki tuli itsekin opittua "pakolliset" bonjour ja merci, joilla pääsi jo yllättävän pitkälle :) Ja meidän kokemuksen mukaan pariisilaiset olivat muutenkin tosi kohteliaita ja ystävällisiä, ei ollenkaan sellaisia töykeitä kuten moni lähde netissäkin väittää. Mutta kyllä se riippuu vähän siitäkin kuinka siellä itse käyttäydyt, että kuinka tulet kohdelluksi!

Nähtävää ja koettavaa

Nähtävyyksiä kierrettiin ja koluttiin juuri sen verran kuin jaksettiin ja mihin aikaa oli, kolmessa päivässä ei millään ehtinyt kaikkea ja oli pakko jo vähän karsia.. Pariisissa nähtävää todellakin riittää! Ja parempi oli olla liikkeellä väljällä aikataululla, ilman kellokortteja ja "pakko tehdä ja nähdä"-mentaliteettia, onpahan nyt hyvä syy matkustaa Pariisiin vielä joskus uudestaan :) Käytiin toki Eiffel-tornilla, joka on tosi kaunis ja hurjan korkea! Ei kuitenkaan lähdetty jonottamaan sinne ylös, mutta sitten seuraavalla kerralla... Riemukaarelle kiivettiin katselemaan hurjan näköistä 6-kaistaista liikenneympyrää, ja näki sieltä kauas kaupunkiakin!

Museokierrokset meillä jäi tällä kertaa vain yhteen, matkaseura ei välttämättä olisi ollut kovin innoissaan esimerkiksi tuntikausia kestävästä Louvren tai Notre Damen vierailusta, joten nämäkin jää sitten seuraavaan kertaan. Mutta käytiin siis Les Invalidesissa, kun sen kullattu kupoli houkutteli meidät luokseen Eiffel-tornilta. Ensin rasiallinen mansikoita massuun vallihaudan reunalla nauttien lämpimästä auringosta, sitten sukellus sotamuseoon ja nähtiin mm. Napoleonin hauta.

Ostoksilla

Ostoksiakin tuli tehtyä, kuten vähän ennustinkin. Pariisi on täynnä ihania ostospaikkoja, pikkuisia putiikkeja ja isompia ostoskeskuksia, joista varmasti jokainen löytää itselleen jotain. Ainakin minä löysin :) Ostin uusia vaatteita niin itselleni kuin lapsillekin, paitoja, housuja, kenkiä. Käsilaukku, koruja, matkamuistoja tuliaisiksi. Hintataso oli paikasta riippuen joko Suomen hintatasolla tai sitten vähän halvempaa, esimerkiksi halpakauppa Tati oli mulle just hyvä paikka lapata kori täyteen vaatteita niitä edes sovittamatta. Käytiin myös ihmettelemässä vähän äveriäämpien ihmisten shoppailua Galeries Lafayettessa, mutta sinne ei itse tarvinut eurojaan kuvitellakaan kuluttavansa :)

Ruokaa ja juomaa

Matka ei varsinaisesti ollut meille mitään ranskalaiseen ruokakulttuuriin tutustumisen tarkoitus, ja syöminen jäikin vähän toisarvoiseksi koko reissulla. Syötiin silloin kun oli nälkä, siellä missä satuttiin olemaan ja mitä mieli sattui tekemään. Eli ei juurikaan kerrottavaa mistään taivaallisista sammakonreisistä tai muistakaan ranskalaisen keittiön herkuista, ne taisivat jäädä odottamaan sitä kuuluisaa seuraavaa kertaa nekin! Ainoa mistä olin vähän harmissani, on se ettei siellä ole tämmöisiä siiderin tai long drinkin tapaisia "naisten juomia" tarjolla pubeissa (tai jos on, niin ovat sitten sikakalliita: Smirnoff Ice 9 euroa!). Matkaseuralle maistui kyllä olut heti aamusta, mutta jos omat vaihtoehdot oli joko punaviini (aamu kymmeneltä!) tai cocis, niin mielummin sitten join cocista. Myös drinkit olivat hintavia, esimerkiksi Tequila Sunrise 9-13 euroa. Oluen hinta oli paikasta riippuen 3-8 euroa. Ruoka puolestaan oli suhteellisen edullista ja muutamaa poikkeusta lukuunottamatta myös hyvää. Mieleen jäi ihana kanasalaatti jossa oli herkullisia paistinperunoita sekä majoneesia, nam!

Jälkitunnelmia

Vilkas ja kaunis suurkaupunki osui ja upposi ainakin minuun täydellisesti! Pariisi on niin kauniisti säilynyt, vanhat kivitalot ja taidokkaasti tehdyt ranskalaiset parvekkeet, niitä olisi voinut ihastella loputtomiin! Myös historiallisia nähtävyyksiä riittää enemmän kuin meillä matkapäiviä, mutta toivoa sopii että matka käy joskus uudelleen vielä sinne.. Jos jotain fiksua matkavinkkiä pitäisi nyt jakaa, niin sanoisin että ottakaa rakkaat ystävät hyvät kengät mukaanne :) Pariisi on ISO,  välimatkat ovat pitkiä, ja tossua toisen eteen joutuu laittamaan todella paljon päästäkseen johonkin! Tai vaihtoehtoisesti on syytä varata kunnon paketti rakkolaastareita mukaan.

Lasten kanssa en ainakaan itse lähtisi Pariisiin, ainakaan ihan pienten. Mutta näkyihän tuolla olevan myös lapsiperheitä, eli tämä nyt oli vaan toteamus siitä etten omiani sinne ottaisi. 

Meillä oli ihana reissu, nyt suunnittelemaan ensi kesän (?) matkaa, olen täysin ihastunut nyt Kroatiaan! Kenelläkään matkavinkkejä sieltä?!

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Sijoituskodin elämää, h-hetki lähestyy!

Kuutista on tullut paksu, samaa tahtia massun kasvun kanssa on myös kissa itse rauhoittunut, pienetkin pomput ja siirtymiset ovat niin kovin kovin raskaita (ainakin kissan mielestä...) että pitää köllähdellä tuon tuostakin lepäämään. Pentujen liikkeet tuntuvat nyt kädellä mahan läpi, ja samalla on ajatus kissanpennuista tullut itsellekin todellisemmaksi - kohta meillä vilistää täällä ihana siamilaislauma! Jännityksellä odotan ensi viikkoa (laskettu aika juuri juhannuksena, lauantaina 23.6.), kuinka toivonkaan että synnytys sujuisi hyvin eikä tarvisi turvautua eläinlääkäriin ja että tuore äiti hoitelisi alusta asti pentunsa hyvin. Ja montako pientä valkoista sieltä tupsahtaakaan?!

Nyt kun sekä emo että isä ovat siamilaisia, tulevat pennut syntyvät siis täysin valkoisina, pointit (eli toisinsanoen naamiokuvio sekä muut värilliset kohdat kissassa) rupeavat muodostumaan vasta myöhemmin. Meillä on siis edessä pentujen merkkaus, jotta tunnistetaan kuka on kuka siihen asti kunnes värit rupeavat näkymään. Edelleenkin olen todella onnellinen siitä että kissan kasvattaja tulee sitten avuksi pentujen syntymään, vaikka parhaassa tapauksessa kaikki meneekin ilman että ihmisen tarvitsee mihinkään juurikaan puuttua, on kuitenkin niin paljon asioita jotka voivat mennä pieleen ja silloin on hyvä olla kokeneempi kaveri mukana toiminnassa. Sekin on mukavaa että kissa saa tehdä pennut omassa kodissa, tutussa ympäristössä, joillakin kasvattajilla sijoituskäytäntö on toisenlainen ja sijoituskissa menee kasvattajan kotiin synnyttämään.

Muutama sana muuten tuosta sijoituskissasta ja sijoituskotina toimimisesta yleensäkin. Ensinnäkin, kun sijoituskodin sekä kasvattajan yhteistyö on todella tiivistä, on äärimmäisen tärkeää että ihmiset tulevat toimeen keskenään. Meillä on käynyt hyvä tuuri, olen reissannut kasvattajan kanssa useissa kissanäyttelyissä yhdessä, toimitaan molemmat Pohjoisen Rotukissayhdistyksen hallituksessa ja ollaan tultu tutuiksi, siltä pohjalta on tullut hyvä ja luottamuksellinen suhde puolin ja toisin. On ollut helppo kääntyä kasvattajan puoleen niin hyvissä kuin huonommissakin asioissa, ja kissan kuulumisistakin olen yrittänyt pitää aina ajantasalla.

Sijoituskodilta tarvitaan myös vastuuntuntoa sekä sitoutumista, kissanpentu-projektikin on aika pitkä sopivan kiiman odottelusta siihen asti kunnes pennut ovat luovutusiässä. Hitaasti kehittyvänä rotuna simskut (ja itämaiset) luovutetaan vasta 14 viikon ikäisinä (meidän kasvattajan käytäntö), ja pikkuiset elämäniloiset riiviöt ehtivät ihan takuulla pistää kodissa kaiken matalaksi :) On myös hyvä pitää mielessä että sijoituskissa on kasvattajan omaisuutta niin kauan kunnes allekirjoitetut sijoitusehdot ovat täyttyneet, ja olet myös sitoutunut hoitamaan kissan sekä sen pennut kasvattajan ohjeiden mukaan.

Itse pidän sijoituskotina toimimista todella hyvänä tilaisuutena nähdä kissankasvattajan elämää läheltä ja samalla saan arvokkaita kokemuksia, kodin ikkunat ovat helisseet useaan otteeseen miehenkipeän simskuneidin karjuessa kiimaansa, nyt olen saanut seurata kissan odotusaikaa ja massun kasvatusta, ja ihan pian on edessä synnytys ja sitä kautta sitten pentujen hoito. Onhan se joskus itselläkin mielessä käynyt, ihan pienimuotoisen kasvatuksen aloitus, mutta on vielä paljon paljon asioita joita en osaa tai ymmärrä, eli oppivuodet jatkukoon vielä. Ehkä vielä joku päivä? :)

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Hortonomihommia

Tulipa kierrettyä muutama Oulun sekä naapurikuntien puutarha tänään, kun etsittiin kasvatettavaa uuteen kasvihuoneeseen. Ainakin kasvihuonekurkut olivat joka tarhalta loppu, mutta löydettiin kuitenkin tuosta lähipuutarhalta paska-nimisiä kurkuntaimia, lieköhän tuo nimi enne - paskan myitte.. :) Kolmen kurkun taimen lisäksi mukaan lähti myös 3 kirsikkatomaatin tainta, punainen sekä keltainen chili ja 2 paprikan tainta. Lisäksi laitoin multaan sokeriherneet.

Harkitsin myös mansikantaimien ostamista, sekä hetkisen jopa omenapuita, mutta ne jäivät nyt toistaiseksi vielä kauppaan. Jospa tuossa kasvihuoneessa olisi nyt haastetta ihan tarpeeksi tämmöiselle keltanokalle.

Terassille löytyi myös upea karjalanneito-amppeli. Nyt myös orvokkilaatikot ovat paikoillaan ja kaikki ylimääräinen siivottu terassilta pois, Muurikan grilli on vielä ostoslistalla.

Ulkona on ollut nyt paljon tekemistä ja ilmatkin on suosineet, joten ollaan oltu lasten kanssa koko päivän aina pihalla. Illalla nukahtaa 4 päivän leikeistä onnellista lasta aivan silmänräpäyksessä, eikä unta kyllä ole tarvinut itselläkään houkutella. Hauska miten nyt kodin epäjärjestys ja sotkut eivät haittaa ollenkaan, kun vietät päivät pihalla etkä näe tätä hullunmyllyä koko aikaa! Yksi sadepäivä voisi kuitenkin tulla tarpeeseen, saisi pyykättyä ja imuroitua ;)

Todistusaineisto vielä, että jotain ainakin yritetään kasvattaa!




maanantai 11. kesäkuuta 2012

Kesäpuuhia pihamaalla

Piti se kasvihuone käydä ostamassa, kun ei siltä ajatukselta rauhaa saanut! :) Päivä meni sitä kasatessa, mutta nyt se on pystyssä ja odottaa vaan kasveja sisuksiinsa! Meillä molemmilla paloi käsivarret pystytyshommissa, eipä arvannut että aurinko ottaisi jo noin kovasti iholle kun on kuitenkin suhteellisen viileää. Huomenna lähdetään kiertämään puutarhoja, mitä sieltä löytyisi kokeilevan puutarhurin kasvihuoneeseen kasvamaan.

Tässäpä kuva vielä kovin tyhjästä kasvihuoneesta:


Sisätilaa on 4,5m2, naapurin vinkistä tehtiin tuollainen lattia puulavoista (alimpana maisemointikangas sekä päällä muutama sentti sepeliä) ja tarkoitus olisi ostaa nyt kasvusäkkejä joihin istuttaa taimet. Eli ei rakenneta kiinteitä istutusaltaita ollenkaan. Mutta ehkäpä isoihin ruukkuihin voisi laittaa jotain köynnöskasvia tuomaan sellaista vihreyttä ja vehreyttä, mitä kasvihuoneessa kuuluu olla :)

Terassillekin löysin ne haaveilemani räsymatot pöytäryhmän alle, nyt kun vielä saisi nuo kukkalaatikot asennettua tuohon kaiteelle ja ehkä pari amppelia roikkumaan, niin tulisi kivan näköistä!


maanantai 4. kesäkuuta 2012

Paris calling :)

Nyt se on virallista, ihka ensimmäinen kesälomapäivä aluillaan ja miten huipusti se alkaakaan, illalla lennetään Jarkon kanssa Pariisiin! Laukut on pakattu, nyt vaan odotellaan kentälle lähtöä. Jännittää, en ole ollut pitkään aikaan lentokoneessa, joten voi olla että puristan vieruskaverin käden ihan muusiksi jokaikisestä ilmakuopasta.

Toivon edelleen että tapaisin erään pitkäaikaisen kirjeystäväni tällä reissulla, mutta se ei ole vielä varmaa. Tekemisenpuute tuskin kuitenkaan iskee, eikä kolmessa päivässä ehdi edes kaikkea haluamaansa tehdä ja nähdä - vaan onpahan sitten hyvä syy suunnata Pariisiin joskus uudestaan.

Eilen etsin vielä netistä parhaat ostosvinkit ja -paikat, nyt kun kroppa on tammikuusta keventynyt tarkalleen ottaen -14,6kg (JES!) niin on todellakin aika uusia vaatekaapin sisältöä! Saas nähdä millaisen vaatevuoren kanssa sieltä kotiudun ;) Ylilyönteihin on ehkä varauduttava, sillä en ole ostanut itselleni vaatteita vuosikausiin!

Saatte matkakertomusta sitten loppuviikosta!

Muutama rivi vielä Kuutista, kasvattaja kävi eilen sitä moikkaamassa ja arvioi että massussa olisi ehkä 3-4 pentua :) Varmahan ei tietenkään voi olla, mutta kiva saada edes silmämääräinen arvio - katsotaan sitten kolmen viikon päästä kuinka hyvin osui kohdalleen. Juteltiin siinä sitten pentuhuoneesta, synnytyksen kulusta ja pentujen hoidosta yleensä, kohta tulee ajankohtaiseksi rakennella mammalle muutama pesävaihtoehto. Pitänee käydä hakemassa juhannusta ajatellen ihan spesiaali kuoharipullo, joka sitten avataan iloisen perhetapahtuman jälkeen ;) Toivottavasti kaikki menee hyvin, ja meillä on täällä tuhiseva simskupentue muutaman viikon päästä!

perjantai 1. kesäkuuta 2012

Muumibuumi

Hassua kyllä, meidän ensimmäiset muumimukit tulivat talouteen ekaluokkalaisemme toimesta, ollut shoppailemassa mummun kanssa ja pyytänyt ostamaan mukin. Ja toisen. Ja kolmannen. :) Nyt kun mukeja on ihan vaivihkaa alkanut meille kertymään, niin olinpa oma-aloitteinen ja kävin ostamassa uuden kausimukin vielä kaveriksi. Itseasiassa ostin jopa kaksi, toinen meni lahjaksi meillä tänään lopettavalle perhepäivähoitajalle (ensi syksynä meillä on 3 päiväkotilaista!).

Ehkä näitä voisi pikkuhiljaa ruveta ostamaan, en miksikään varsinaiseksi keräilijäksi itseäni tunnusta, mutta onhan nää tosi kivoja ja söpöjä! :)