tiistai 18. joulukuuta 2012

Välitilinpäätös.

Puoli vuotta. Siinäpä se, nyt olen ollut puoli vuotta hyvin vakavasti sairas. Näkyykö se minusta? Näkyypä hyvinkin. Akuutissa kriisitilanteessa "hoidin" itseäni syömällä, siinä ropisi joka ikinen kilo jonka olin alkuvuodesta laihduttanut, tuplana takaisin. Kovat lääkitykset saivat kropan keräämään myös nestettä, turvotus oli aivan järkyttävä, mutta onneksi nyt vähenemään päin. Puoli päätä on edelleen kalju, sädehoito tiputti hiukset tuppoina pois, eikä yhtään karvaa ole kasvanut tilalle. Ja tämän kaiken keskellä minä, joka vihaa ja inhoaa muuttunutta kroppaansa, mutta jonka kanssa on kuitenkin joka päivä pakko olla. Katsoa itseään peilistä, käydä suihkussa ja nähdä kaikki se minkälaisen pyörityksen läpi sitä on akka vedetty.

Perhe. Enkä vain minä ole ollut tämän lingon kyydittävänä, lähipiiri on saanut myös aika haipakat. Lapset ne on niin ihania, uskomattoman viisaita ja äärettömän rakkaita, heille tämä sairaus on ollut ehkä helpoiten käsiteltävissä. Äiti on nyt sairas, äiti menee sairaalaan ja äitiä leikataan, sitten äiti paranee. Näin he sen uskovat, ja saavat uskoakin! Sairaus ei asu meidän kodissa, meillä asuu ihan normaali lapsiperheen arki, se me päätettiin ja se on pidetty. Minä olen myös ollut onnekas löytäessäni niin vahvan miehen, joka on pitänyt tätä arkea pystyssä, sekä nostanut mua säännöllisin väliajoin jaloilleen silloin kun olen kaatunut. Tähän olisi voinut parisuhde kaatua rytisten, kai voi sanoa jo ihmeeksi ettei niin ole käynyt, erotaanhan sitä pienemmistäkin syistä. Onneksi ollaan kasvettu niin lujaa yhteen. Nyt se menettämisen pelko on hyvin raskas taakka kantaa kun on saanut osakseen näin ihanan perheen, ja tunnen olevani jonkinlainen petturi, joka meni ja sairastui ja jättää joku päivä.

Ystävät. On ystäviä ja on ystäviä. Nyt jos koskaan olen oppinut paljon ihmisistä, enkä aina niin hyvää. En ole katkera, olen myös oppinut myös paljon itsestäni ja ymmärsin myös kuormittaneeni vääriä ihmisiä. Ne ketkä uskaltautuivat lähelle, saivat täydeltä laidalta maailmantuskaani, enkä todellakaan kriisini keskellä paljon suodattanut puheitani. Onpa siinä varmaan korvat loistaneet punaisena! Nyt sanon ehkä vähän karskisti, älköön kukaan ottako tätä kovin henkilökohtaisesti, mutta sairas ihminen ei mahdu terveen ihmisen maailmaan, näin se vaan on. Mutta en olisi tässä ilman teitä rakkaat ystävät, olette olleet ääretön tuki ja turva! Ja myös te kaikki tutut ja tuntemattomat, jotka ovat tavalla tai toisella tulleet mun elämääni tämän kriisin myötä, uskon että näiden kaikkien polkujen kohtaamisella on joku tarkoitus, se jää nähtäväksi että mikä...

Kipu. Fyysinen kipu leikkauksen jälkeen alkaa onneksi olla jo mennyttä, johan tässä ollaankin jo puoli vuotta särkylääkettä rouskuteltu! Mutta voi sitä kuka keksisi särkylääkkeen näihin muihin tuskiin.. Monesti jotain asiaa tehdessä tulee mieleen että "teenköhän minä tätä nyt viimeistä kertaa?", suree jo valmiiksi sitä että jos se nyt sitten sattuukin olemaan se viimeinen kerta. Miksi minä joudun ajattelemaan kuolemaa joka päivä, ja todenpuhuakseni pelkäämäänkin sitä? Entä tämä "täysillä eläminen" ja elämästä nauttiminen, mitä ne ovat? Minä menen eteenpäin, päivän kerrallaan, kun en mitään muuta voi.. Eikä tämä kovin nautittavaa ole. Olen ollut vihainen ja katkera, ajatellut pahoja asioita, enkä todellakaan pyydellyt ilkeyttäni anteeksi. Kai sittenkin olen ansainnut tämän kaiken paskan itselleni?

Vittu että vituttaa. Voisin kirjoittaa romaanin, mutta siinä kai se tiivistetysti on. Tämän hetken tunnelmat. Pään magneettikuvat ovat tulossa vasta huhtikuussa, ei sinne asti jaksa edes miettiä, ja miksi pitäisi? Se on kuitenkin onni että pystyn elämään jollain tavoin normaalia elämää, siitä se on tämä riemu revittävä. Eikä joku päivä vitutakaan niin pahasti!


torstai 13. joulukuuta 2012

Suloiset Taalainmaan hevoset!

Kuten monesti ennenkin, surffaan netissä ilman mitään tarkoitusta, eksyn selailemaan sisustuskauppoja ja päätän "ihan vain katsella". Lopputuloshan sitten tiedetään, ihastun johonkin tuotteeseen niin palavasti että se on pakko saada - väliäkö sillä olisiko oikeasti varaa vai ei! No, mutta onneksi nämä ihanuudet eivät nyt ihan täysin konkurssiin vetäneet :)

Ostoksia tein siis Burgundy Rose-nettikaupassa, mukavan ystävällinen palvelu ja nopeat toimitukset. Näin joulun alla oli pakettiin sujahtanut vielä tilaajalahjana jouluisia servettejä :) Tyynynpäällisiä löytyi muissakin väreissä, ainakin mustaa, sinistä ja harmaata, mutta poikkesin linjastani musta-valko-harmaan sisustuksen suhteen ja ostin pirteän punaiset päälliset!

Tosin eihän se tähän loppunut, tämä shoppailu.. Esittelen lisää ihanuuksia heti kun niitä postiin tipahtelee!

Pikkujouluarvonnan voittaja!

Nyt on käsityöaiheinen arvonta suoritettu, jokaisella osallistujalla oli oma numeronsa kommenttijärjestyksen mukaan, ja syötin satunnaisnumerogeneraattoriin numerot 1-5. Kone arpoi numeron: 2!

Eli onnea Mervi (ja äiti)!! :) Laitan sinulle vielä sähköpostia, ja kysyn osoitetta mihin huomenna paketin lähetän! Palkinto sisältää siis molemmat kuvassa olleet korit.

Kiitos kaikille osallitujille ja ihanaa joulunodotusta!

maanantai 10. joulukuuta 2012

Tehotyttönä

Meillä taidetaan tänävuonna marttojen ohjeiden vastaisesti viettää joulu kaapeissa, niissä taitaa minun urakoinnin myötä olla siistimpää kuin ulkopuolella! Itseasiassa tuo kaappien siivous on ollut mukavaa, tulee lisää tilaa ja turhat roippeet tulee heitettyä pois, sekä lisäksi löytää kaikkea minkä olemassaoloa ei edes muistanutkaan! Sain kasattua yhden peräkontillisen verran kierrätykseen meneviä leluja, lastenvaatteita sekä erinnäisiä kodin tavaroita, jotka tänään vietiin SPR:n kirppikselle. Vielä on muutama kaappi raivaamatta, olen tietoisesti niitä vältellyt, mitä ihmettä tehdä esimerkiksi hirmukasalle CD-levyjä, joita ei enää ikinä kuuntele? Olen myös kerännyt noin 15 vuoden kirjeenvaihdon, ja nyt sitä alkaa olla sellainen vuori että päätin eilen niitä loputtomia laatikoita katsoen, että taitaa olla näiden aarteiden aika palaa lämmityskattilassa. Raastaa sydäntä, mutta ehkä näin on parasta, postikortit vievät paljon vähemmän tilaa ja niitä en roviolle vie ikinä!

Tein myös iiiiiiiiihania löytöjä sieltä SPR:ltä, jossakin postauksessa mainitsin ne kuppikynttilät... No nyt pääsen testaamaan ne ihan itse, näihin:

Kauniita kuppeja, eikös? Arvatkaapa mitä noista piti maksaa? Tuo 3 kupin setti asetteineen, yhteensä 1 euro! Ja nuo 4 muuta kuppia, 20 senttiä/kpl! Joten eipä ollut kovin kallis ostosreissu :) Nyt vaan tilaamaan kynttilämassaa ja sydänlankaa, onkohan meillä jotain kattilaa jonka voin pilata massan sulatuksessa?

Olen aina ollut kateellinen kaikille jotka tekee vaikka mitä, ja joilla on aikaa tehdä vaikka mitä.. No nyt alan itse ymmärtää sen että nyt voi nautiskella tästä ajasta ja tekemisen ilosta, ei ole pakko tehdä mitään jos ei halua - mutta voit myös tehdä ihan mitä haluat! Ja tosiasia on sekin että kun pitää itsensä "kiireisenä" niin ei tule mietittyä asioita liikaa.. Sivulauseessa voisin kuitenkin mainita että pään magneettikuvaus on tulossa vasta huhtikuussa.

Vein tänään Haltin näyttelyilmoittautumiset (Jyväskylä 16-17.2.2013) postiin, haetaan sieltä pojalle myös siitoshyväksyntää. Vielä ei ole keväälle morsiamia tiedossa, mutta luulenpa niitäkin löytyvän ;)



keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Random act of smileness


Kerroinkin jo aiemmin että olen keksinyt itselleni puuhaa näihin pitkiin päiviin, joita yksinäni kotona vietän. Siihen ei tarvita kuin virkkuukoukku ja tarpeeksi ontelokudetta (on nimittäin muutama kilo jo ihan parissa-kolmessa viikossa kulutettu..) ja viihdyn pitkänkin aikaa sohvannurkassa tehden käsitöitä. Tällä hetkellä osaamiseni rajoittuu pelkästään koreihin, joskus ehkä uskallan aloittaa hullunrohkean projektin maton virkkaamisen kanssa, mutta vielä ainakin pysyttelen pienissä töissä. No, alkaa olla jo "muutama" kori tehtynä, ja lisää tulossa. Osa on menossa lahjaksi ja siitäpä tuli tämä seuraava idea! Tällä kertaa lahjotaankin ketä tahansa muuta paitsi itseään :)

Pian on joulu ja aika muistaa läheisiä. Tällä kertaa teen yhdelle teistä tämän muistamisen helpoksi, eli sinun tehtäväsi on kommentoida tätä postausta: kenelle tämän lahjan lähettäisit ja miksi juuri hänelle?
Tee tämä 12.12.12 mennessä! (huom! meillä on kissoja, tämä allergisille tiedoksi)

Minun tehtäväni on arpoa yksi voittaja 13.12.12, jonka valitsemalle ystävälle/sukulaiselle/kenelle tahansa tämän lahjan lähetän sopivasti joululahjaksi:


Ontelokuidusta (100% polyesteria) virkatut korit (2kpl)
Muistakaa laittaa kommenttiin sähköpostiosoite josta tavoitan teidät arvonnan jälkeen, jos vaikka arpaonni suosii!

Oikein ihanaa joulunodotusta kaikille!

torstai 22. marraskuuta 2012

Kastraattikerho sai uuden jäsenen tänään

Feanorian Dance D'amour "Elli" ja Feanorian Electrocute "Kuutti"
Vein Kuutin tänään aamulla klo. 10 eläinlääkäriin, kissa tutkittiin ja pistettiin nukutusaine lihakseen, puhe oli että tullaan noin 12 aikoihin hakemaan omamme pois. No sitten puoliltapäivin tuli eläinlääkärin avustajalta viesti että leikkauksessa kestää odotettua kauemmin, tulkaa puoli yhden jälkeen hakemaan kissa. Mennään sovittuun aikaan lääkäriin, mutta eipäs vaan näy kissaa missään! Alkoipa siinä jo omat ajatukset laukkaamaan ja pelkäsin jo etteivät ne saa Kuuttia hereille nukutuksesta..

Kello oli lähempänä 13.30 kun lopulta kissa tuodaan meille, ja selvisipä sitten mikä oli viivyttänyt operaatiota. Rouva siamilainen ei suinkaan ollut vaikea heräteltävä, vaan häntä oli ollut hyvin vaikea saada nukahtamaan! Ja nukahdettuaan oli nukkunut sitten niin kevyttä unta, että oli herännyt kesken leikkauksen (!) ja olivat joutuneet lisäämään nukutusainetta että olivat saaneet ommeltua loput tikit massuun.

Selviämisasemalla (=kotona) Kuutti on ollut onneksi niin normaali kuin kissa voi kyseisen toimenpiteen jälkeen olla. Annoin levätä ja heräillä useamman tunnin isossa boxissa, nyt kun alkaa olla enemmän tolkuissaan niin on päässyt säikyttelemään muita kissoja kaulurin kanssa. Oli pakko pitää kauluri kaulassa, rupesi heti räpeltämään leikkaushaavaa kun pääsi kaulurista.. Mutta yritetään päästä siitä mahdollisimman pian eroon. Eikä onneksi vaikuta yhtään kivuliaalta, toivottavasti haava paranee ilman ongelmia ja Kuutti on kohta taas täysillä laukkakisoissa mukana! :)

Nyt voi sitten taas olla huoleton kollin omistaja, ainakin sen aikaa kunnes Halti keksii kollin vinkeet ja nurkista rupeaa löytymään haisevia ylläreitä!

Meidän "pikku" Halti oli tällä viikolla puntarilla 3,1 kiloa, ikää siis vajaa 5 kuukautta :) Taisi mennä nyt ohi meidän Elli-itämaisesta (3v.)! Kuutti-pullukka on vielä porukan painavin, lääkärin puntarilla 4,2 kg. Mietiskelin tuota Kuutin ilmoittamista helmikuulle Jyväskylään, mutta se nyt riippunee siitä että malttaako tuo Halti "mammanpoika" lopettaa tissinlutkutuksen. Halti siellä nyt ainakin on hakemassa siitoshyväksyntää. Ja minä haluan sen valkoisen tupla-Sturdin, jos mulla jatkossa kulkee kaksi kissaa näyttelyissä, kai joulupukki tätä(kin) blogia lukee?!

maanantai 19. marraskuuta 2012

Vaaleanpunaista joulua!

Tuliaisia Italiasta     

Bauhausin palloja 

Tiedätte varmaan kun välillä iskee sisustuksessa tietyn värin kausi? Suuret linjat meillä on vedetty mustan, valkoisen ja harmaan sävyjen kanssa, mutta väliin on kiva piristää kodin ilmettä jollain muullakin värillä. Nyt meille on ihan selvästi tulossa vaaleanpunainen joulu! :) Löysin Bauhausista niin ihanan hempeitä vaaleanpunaisia joulupalloja, sekä vähän rockimpia glitterpalloja (joista mulla ei valitettavasti ole kuvaa), mutta onneksi sentään jätin sen hirvittävän pinkin muovikuusen kauppaan! Joku roti sentään!

Äitini kävi viikko sitten Italiassa Gardajärvellä, ja kun piti keksiä tuliaistoiveita niin heitin siihen että tuo mulle vaaleanpunaisia joulukoristeita. Hieman varauksella odottelin että löytyyköhän sieltä semmoisia, mutta kuten ylemmästä kuvasta näkyy niin löytyi, ja aika kivoja vieläpä! Eiköhän näillä varustuksilla saada niiiiiin ällösöpö joulukuusi tänä vuonna, ensi vuodestahan ei vielä tiedä mikä väri sitten puhuttelee ;)

Jos löytäisin kirppikseltä valkoisen virkatun päiväpeiton jonka raaskisin saksia palasiksi, niin haluaisin tehdä sellaisia tärkättyjä pitsisiä joulukoristeita. Siis kun niissä on yleensä virkattu ympyrän tai neliön mallisia blokkeja, ymmärtääköhän kukaan mitä yritän selittää.. Voisihan niitä itsekin virkata, mutta olen enemmän tämmöisten suurempien linjojen nainen, mikään pitsin nypläys ei kertakaikkiaan tule onnistumaan! Mutta jos jollakin lojuu ihan sattumalta virkattuja halkaisijalta n. 10cm "palasia" niin otan vastaan :D (...ja kuinka huiman paljon yhteydenottoja nyt tulenkaan saamaan...)

Ja vielä yksi ihana joululahjaidea jonka löysin Joululehdestä, siinä tehtiin kuppikynttilöitä. Eli siis kauniisiin vanhoihin kahvikuppeihin oli valettu kynttilä, ja mikäli kuppiin löytyy vielä asetti niin näyttää vielä ihanammalta! Kirppikseltä varmasti löytyisi paljonkin ihania kahvikuppeja, kynttilämassankin saa ostettua valmiina, sitten vaan pilaamaan yksi kattila ja tekemään kuppikynttilöitä. Jokainen varmaan tajuaa sen ettei mikään "I love New York"-tuliaismuki ole ehkä ihan paras valinta, mutta tyylinsä kullakin.. :)

Ihanaa joulunodotusta!


keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Käsille tekemistä


En ole koskaan ollut mikään käsitöiden ystävä, kiitos kidutukseen verrattavien koulun rättisulkeisten, mutta nyt kun todellisuus on se että tulen viettämään ainakin vielä reilut 1/2 vuotta kotona sairaslomalla, niin tulipa sitten mieleen että virkkaus voisi olla ihan mukavaa ajanvietettä. Eipä muuta kuin tuumasta toimeen, tilasin ontelokuteita ja pari virkkuukoukkua Päivin kudepuodista ja sitten vaan netistä etsimään ohjeita. Päädyin tekemään ensin erikokoisia koreja, jotka ovat helppoja ja nopeita virkata, ehkä vielä joku päivä uskallan ottaa projektiksi maton virkkaamisen? Ja jos minä, joka ei varmasti 15 vuoteen ole edes pitänyt virkkuukoukkua kädessä, onnistuin tekemään ihan säällisen näköisiä koreja, niin onnistuu ihan varmasti kuka vaan! Jos silmukoiden teko on hukassa, niin Viivin virkkausnetti opastaa ihan kädestä pitäen joko kuvina tai jopa videona.

Aloittelijana tunnustan olleeni illalla todellisissa ongelmissa kudevyyhdin kanssa, en ajatellut ollenkaan kun avasin sen että onko siinä joku tietty tapa - vai miten kummassa sen saa pysymään selvänä työn edetessä?? Miehen kanssa sitä tunti selvitettiin eikä valmista tullut sittenkään. Eli kysymys kuuluu, voiko sitä vyyhtiä yleensäkään pitää selvänä vai onko edessä aina kauhea paini sotkuisen lankakasan kanssa?

Kunhan tässä itseluottamus ja taidot kasvaa niin ehkä kokeilen seuraavaksi amigurumien tekemistä :)

tiistai 13. marraskuuta 2012

Seinäjoki 10.-11.11.2012

Halti
Halti-pojan ensimmäinen näyttelymatka Seinäjoelle oli oikein onnistunut! Pentu otti oikein rennosti koko viikonlopun, ja hurmasi ihanalla olemuksellaan kaikki :) Molempina päivinä saatiin kuulla semmoisia ylisanoja tuomareilta, jotta tämmöinen vaatimaton omistaja meinasi olla jo ihan nolona, mutta tottahan se on: komea kolli on Haltista kasvamassa. Mutta se pikkuinen kolo komiassa (=häntämutka) narautti meidät molempina päivinä, lauantaina hävittiin TP-valinnat ja sunnuntaina ei ollut asiaa sinne lainkaan. Olen kuitenkin niin tyytyväinen molempien päivien arvosteluun, että ne oli enemmän kuin sata jänistä! Sydämin kuorrutetut arvostelusetelit ovat aivan valloittavat, ja mahtuu sinne yksi voimasanakin: p**keleen häntämutka! (Kristiina Rautio)

Haltin ensimmäiset näyttelytulokset ovat siis:
10.11.12  Veikko Saarela EX1
11.11.12 Kristiina Rautio EX1

Kristiinan kissat olivat myös upeita, Haltin sisko Sansa oli myös oikein reipas ja ihana: EX1 molempina päivinä. Ja kuten niin monesti ennenkin  Ukko (Feanorian Enterprise) oli molempina päivinä NOM, BIS ja valmistui viikonloppuna International Premier:ksi.

Kiitos kovasti Kristiinalle ja kaikille muille kissaihmisille jotka tekivät viikonlopusta niin mukavan ja onnistuneen, toivottavasti nähdään Jyväskylässä! :)

Halti
Toteanpa vielä tähän samaan postaukseen että varasin nyt Kuutille sterilisaatioon ajan, se on 22.11.12 Eipähän tarvi sitten hermoilla enää sitä milloin Halti keksii nuo kollin vinkeet, kun kotona on enää leikattuja naaraita.

Haltia on kyselty aika paljon jalostukseen, mutta mitään ei ole mihinkään suuntaan varsinaisesti sovittuna. Siitoshyväksyntää haetaan tuolta Jyväskylän näyttelystä helmikuussa, ja terveystestit teetän viimeistään tammikuussa, eli näillä näkymin herra saa pitää pallinsa sinne juhannuksen korville pisimmillään. Halti on siis käytettävissä yhdelle/kahdelle naaraalle ensi kevään aikana, lisätietoja saa suoraan minulta (napsu04@ hotmail.com) tai Haltin kasvattaja Kristiina Kemppaiselta (feanorian.cattery@ gmail.com).


keskiviikko 31. lokakuuta 2012

"Otan koko show'n, koko paketin..."

Tässä ollaan, ei ehkä ihan kaikissa sielun ja ruumiin voimissa, mutta ainakin melkein. Viimeisin päivitys on elokuulta, tähän väliin mahtuu NIIN paljon kaikkea, yritän lyhyesti kertoa edes jotain.

Elokuun 15. päivä minut sitten leikattiin, leikkaus meni niin hyvin kuin mennä voi. En kuollut enkä halvaantunut, osaan edelleen puhua, kävellä ja niin edelleen. Kasvaimesta ei odotetusti päästy kokonaan eroon, eli osapoisto tehtiin ja noin 4:n viikon toipumisen jälkeen edessä oli sitten 6:n viikon sädehoitojakso. Aloitin sädehoidon syyskuun puolessa välissä, ja sain urakkani päätökseen eilen! Nyt odottelen kontrolliaikaa neurokirurgian puolelle aikaisintaan noin kuukauden päähän, sitten magneettikuvataan pää ja katsotaan mitä sädehoito on tehnyt.

Edelleen jatkuu tämä sietämätön epätietoisuus, mitä olen joutunut tahtomattani kestämään koko syksyn, mutta ei taida olla paljon vaihtoehtoja kuin odotella vaan. Kuitenkin se on positiivista, että kuntouduin ison leikkauksen jälkeen tosi hyvin, eikä pitkä sädehoitojaksokaan juuri vaikuttanut yleiskuntoon, eli olen päässyt taas hyvin kiinni "normaaliin" elämään ja voinut tehdä kaikkea - niin arkisia askareita kuin aloitella taas rakkaita harrastuksia (kuten kirjeenvaihto, ja kohta taas kissanäyttelytkin!).

Niin, kissat... :) Vieressäni uinuu tätä kirjoittaessani kaksi ihanaa siamilaista, olen siis saanut vihdoin ja viimein sekä Kuutin että uuden perheenjäsenen, Haltin kotiin! Miten hirmuisen sotkun tämä oma sairastuminen ja kissan sairastuminen päällekkäin aiheuttikaan kesällä, mutta onneksi kaikki kuitenkin järjestyi parhain päin, ja nyt minulla on se oma höntti cremenaamio kollipoika josta haaveilinkin! Ensimmäistä näyttelymatkaa viritellään pojan kanssa, parin viikon päästä meidät voi nähdä Seinäjoen näytelmissä :)

Feanorian Fus Ro Dah "Halti" SIA e

Feanorian Fus Ro Dah "Halti" SIA e

Kuvissa Halti on 4 kuukauden ikäinen, kohta alkaa hipoa kooltaan meidän Elliä (pian 3-vuotias itämainen), komea kolli kasvamassa!

Piti vielä sanoa muutama sananen siitä, kuinka onnellinen olen tästä että meillä on niin mutkaton suhde kissojeni kasvattajaan Kristiinaan, eikä nämä painajaismaiset ongelmat sekä emon terveydessä ja meidän omat ongelmat sijoituskotina sitten kuitenkaan osoittautuneet ylivoimaisiksi. Nyt todellakin ymmärrän sen, että kuinka tärkeää on että kasvattajan ja sijoituskodin välillä on se tietty yhteen hiileen puhaltamisen henki ja sellainen YYA-sopimus, juuri tämmöisten odottamattomien kriisien varalta. Minulle itselleni oli tärkeää tietää että Kuutti pentuineen on hyvässä hoidossa että pystyin keskittymään itseeni, ja Kristiina miehensä kanssa urheasti kesti kuukausien poikkeusjärjestelyt kotonaan kissaperhettä hoitaen.
Eikä aina tarvi olla näin suuren luokan ongelmia, elämä nyt sattuu vaan olemaan hyvinkin odottamatonta ja näitä sattuu. Mutta siinä vaiheessa kun sattuu, on kullan arvoinen asia että kissasi kasvattaja on valmiina tarjoamaan apua kissan asioiden järjestämiseen, oli se sitten uuden kodin etsimistä tai mitä vaan. Ensimmäistä kissaa hankkiessani en juurikaan kiinnittänyt huomiota miltä kasvattajalta kissan ostin, mutta vuodet ovat opettaneet ja kertoohan sekin jotain että meillä on nyt 3 Feanorian-kissalan kasvattia :)

lauantai 11. elokuuta 2012

Pysähdys.

Kuinka olisikaan ollut mukavaa täyttää blogi kesänmakuisilla tarinoilla siitä kuinka meillä kissanpennut kasvavat ja iloita ensimmäisellä sadolla omasta kasvihuoneesta, mutta nyt on vähän raskaampia kuulumisia päivitettävänä. Mutta kiitos kysymästä, kissanpennut voivat oikein hyvin ja asuvat tällä hetkellä emonsa kanssa Kempeleessä kasvattajan luona määrittelemättömän ajan, ja ollaanpa saatu nautiskella herkullisesta tsatsikista oman kasvihuoneen kurkuistakin - näitä elämän pieniä iloja!

Todellakin, viimeisen kolmen viikon aikana olen käynyt läpi sellaisen helvetin etten toivoisi tämmöistä samaa edes pahimmalle vihamiehellenikään! Kaikki on käynyt tosi nopeasti, eikä omakaan pää ole vielä tainnut sisäistää ihan kaikkea tapahtunutta, mutta olen tästä kaikesta päättänyt puhua avoimesti ja siksi voinen tästä blogissakin puhua. Mutta ehkä ensin sinne kolmen viikon päähän, mistä kaikki alkoi...

Rupesin saamaan yhtäkkisiä, toispuoleisia puutumiskohtauksia. Oikean puolen raajat puutuivat, poski ja kieli tuntuivat turralta. Ajattelin oireiden perusteella heti jotain aivoverenkiertohäiriötä, ja kun näitä kohtauksia alkoi tulla lisää niin hakeuduin päivystykseen. Seitsemän tunnin jonotuksen jälkeen sain diagnoosiksi niska-hartiaseudun jumin, sekä viiden kerran lähetteen fysioterapiaan. Voi kuinka toivonkaan että tästä olisi selvitty muutamalla hierontakerralla...! Meni muutama päivä, ja sain sitten kotona (yksin lasten kanssa) epileptisen kouristuskohtauksen, joka oli todella pelottava sekä minulle että varmasti lapsille. En osannut käyttää puhelinta ja olin sekava, mutta onnistuin raahautumaan ulko-ovelle ja huutamaan apua, onneksi pari naapuria oli ulkona ja hälyttivät ambulanssin.

Mittasivat mulla lanssissa 20 verensokerit, ja ensimmäiseksi epäiltiin äkillisesti puhjennutta diabetesta, mutta tästä ei ollut kyse. Sain toisen kouristuskohtauksen Oulussa päivystyksessä, ja sitten mentiinkin jo pään kuviin. Rupesi löytymään, rupesi löytymään vähän liikaakin :( Minulta löydettiin kasvain, vasemmalta puolelta päätä. Kokoakin 4x6cm, ja tähän saakka ollut täysin oireeton, en ole ikinä edes kärsinyt päänsärystä! Olin 28-vuotias perusterve nainen, ja sitten sekunnissa vakavasti sairas, minulla on aivokasvain, syöpä.

Pakko myöntää että siinä uutisen kuultuani teki mieli päättää päivänsä, mahdollisimman nopeasti ja helposti. Aivokasvaimella ei ole kovin positiivinen kaiku (eikä millään syövällä yleensäkään), ja kyllä vähän kritisoin tuota "jälkihoitoa" osastolla, jos tullaan potilaan luokse tuollaisen uutisen kanssa niin olisi varmaan ihan aiheellista saada (tai edes TARJOTA!) kaikki mahdollinen apu pitämään se psyykkinenkin puoli kasassa.

Olin viikon sairaalassa, saivat mulle lääkityksen kohdilleen ja kun ne puutumiskohtauksetkin loppuivat niin päästivät sitten kotiin odottamaan leikkausta. Tässä kai ne tämän hetken hyvät uutiset sitten ovat, kasvain on leikattavissa, ei poistettavissa kokonaan, mutta kuitenkin. Koepalan tuloksesta sitten riippuu jatkohoito, eli sädettä tai sytoja luvassa. Leikkausaika on ensi viikolla, keskiviikkona 15.8. ja olo on kuin joulukinkulla teurasautossa. Pelkään niin paljon! Kuolemaa, halvaantumista, täydeksi kasviksi päätymistä, riskit ovat kaikki todellisia, en sano että todennäköisiä, mutta minulle hyvin todellisia. Tajuan yhtäkkiä niin selvästi tämän elämän rajallisuuden, kuinka ohuen langan varassa täällä kaikki roikutaan, eikä oikeasti mikään ole omissa käsissä. Ei milloinkaan.

En uskalla ajatella elämää vielä leikkauksen tuolle puolelle, yritän nyt sinnitellä päivästä toiseen, toisinaan onnistun siinä paremmin, toisina päivinä tuntuu että kaikki normaalitkin arjen askareet (harjaa hiukset, vaihda yöpaita jne..) ovat ylivoimaisia. Onneksi minulla on kotona apua, sekä aivan mahtavia ystäviä jotka ovat ihan vain olemassaolollaan kirkastaneet synkänkin päivän. Olen saanut kirjeitä, kortteja, paketteja ja olen niistä kaikista todella kiitollinen, vaikka en nyt kaikista jaksakaan henkilökohtaisesti kiittääkään. Ja sitten ovat nämä ihanat, rakkaat ihmiset jotka ovat tulleet, halanneet ja pitäneet kädestä, on itketty ja väliin naurettukin, puhuttu tai oltu ihan hiljaa, kunhan ollaan vaan oltu. En ole mitään vaatinut, ja silti minulle annetaan sylikaupalla - olette kaikki niin rakkaita!!

Kuulumisiin, ainakin toivottavasti!

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Kissanäyttelyssä

 POROK:in 40. & 41. kansainväliset kissanäyttelyt ovat nyt tulevana viikonloppuna Kempeleessä, harmi etten itse pääse sinne edes yleisöksi, työt haittaa harrastuksia! Mutta ajattelin nyt vähän fiilistellä näyttelyitä omalla tavallani, ja liitin tähän oman kirjoitukseni kissanäyttelyistä (kirjoitus on julkaistu meidän yhdistyksen Kissankello-tiedotteessa tänä vuonna). Oikein ihanaa näyttelyviikonloppua kaikille, toivottavasti viihdytte Kempeleessä!

 Ensimmäistä kertaa kissanäyttelyssä

Miten täytän näyttelyilmoittautumisen? Mitä ovat sertit ja miten niitä kerätään? Miten kissa esitellään tuomarille? Monenlaisia kysymyksiä risteili aloittelevan näyttelyharrastajan päässä syksyllä 2011 kun ensimmäinen näyttelyreissu sijoituskissamme Kuutin (Feanorian Electrocute) kanssa alkoi lähestyä. Onneksi Feanorian-kissalan Kristiina oli valmis vastaamaan tuhansiin (tyhmiinkin) kysymyksiin ja opastamaan minut kädestä pitäen kissanäyttelyiden ihmeelliseen maailmaan. Tämä kirjoitus olkoon todisteena siitä että hengissä selvittiin, sekä ohuena ohjenuorana teille muille jotka kenties näyttelyharrastuksesta haaveilette.

Ihan ensiksi, tyhmää kysymystä ei olekaan! Itse koin kullan arvoiseksi asiaksi sen että kasvattaja oli valmis neuvomaan alusta asti kuinka minun tulee toimia, joten mikäli sinulla on mahdollisuus tehdä ensimmäinen näyttelyreissu kokeneemman kävijän kanssa niin tartu ihmeessä tilaisuuteen. Ota siis rohkeasti yhteyttä kissasi kasvattajaan tai muihin kissaharrastajiin, kohta saatat huomata että kimppakyytejä ja muita on sovittu jo vuodeksi eteenpäin!

Mistä sitten aloittaa? Kurkkaa voimassa olevat näyttelysäännöt Kissaliiton nettisivuilta, vaikka osa tekstistä onkin aluksi täyttä hepreaa, on siellä myös paljon tietoa joka auttaa vasta-alkajaa eteenpäin.  Kissaliiton sivuilta löytyy myös tulostettava näyttelyyn ilmoittautumislomake, jokaiselle kissalle täytetään oma lomake ja mikäli kissa osallistuu näyttelyyn sekä lauantaina että sunnuntaina, molemmat päivätkin tarvitsevat omat lomakkeet. Sain Kristiinalta yhden valmiiksi täytetyn lomakkeen malliksi, ja sen avulla opin täyttämään lomakkeet itsekin. Muista lähettää lomakkeet ajoissa, näyttelyt täyttyvät nopeasti. Huomaathan myös tarkistaa että kissallasi on voimassa olevat rokotukset.

Kissasi kasvattaja on myös hyvä vinkkien antaja kissan näyttelyyn “trimmaamisesta”, joten rotukohtaiset turkinhoito-ohjeet ja kannattaa kysyä häneltä. Oma simskuneiti pääsi pesulle noin viikkoa ennen näyttelyä, sekä korvakarvat trimmattiin. Kissan kynnet tulee olla lyhennetty jotta pääsette näyttelyyn, tämä kannattaa tehdä edellisenä iltana ennen näyttelypäivää.

Muutamia perusjuttuja, joita näyttelyyn kannattaa pakata mukaan: kissan paperit sekä vahvistuskirje (jonka olet saanut noin viikkoa ennen näyttelyä kotiisi) ovat ehdottoman tärkeät, älä unohda niitä! Jonkinlainen jakkara/kokoontaitettava tuoli, näyttelypäivät ovat pitkiä ja jalat ovat kovilla. Kissa tarvitsee näyttelyhäkkiin verhot, pesän, ruoka- ja juoma-astiat, sekä leluja. Hiekkalaatikoksi käy hyvin esimerkiksi muovinen elintarvikepakkaus eli dyno, näitä saat varmasti kysymällä kauppojen lihatiskeiltä. Myös ruokaa ja kissanhiekkaa tarvitset mukaan. Muista ottaa myös itsellesi eväät ja varaa mukaan käteistä rahaa, Otto-automaatti voi olla tosi kaukana ja näyttelypaikalla on monesti vain pieni kahvio.

Näyttelypäivä alkaa eläinlääkärintarkastuksella, olethan paikalla ajoissa! Tarkastuksen jälkeen saat näyttelyluettelon, josta selviää kissasi kilpailunumero ja tällä numerolla löydät myös häkkipaikkasi. Varusta kissan häkki mukavaksi ja ainakin pitkänmatkalaisen kannattaa päästää kissa nopsaan hiekkalaatikolle, ettei satu vahinkoja.

Kun kissa on saatu häkkiin, kannattaa käydä piipahtamassa tuomaripöytä-alueella, etsi sen tuomarin pöytä joka kissasi arvostelee ja pidä silmällä arvostelun etenemistä jotta osaat tuoda kissasi oikeaan aikaan arvosteluun. Itse totesin parhaimmaksi tavaksi ottaa kissa pesässä kantaen mukaan tuomarialueelle odottamaan vuoroaan, mutta tyylejä on niin monta kuin omistajiakin (sylissä, kantokopassa…), kokeilemalla löydät kissallesi rennoimman tavan häkin ulkopuolella liikuskeluun. Saat itse esitellä kissasi,  useilla roduilla on omat näyttelyasentonsa missä kissa esitellään tuomarille, nämäkin kannattaa tarkistaa kasvattajalta ja harjoitella asentoa jo kotona!

Arvostelun jälkeen asiat voivat edetä moneen suuntaan, on värin paras (eli VP) ja tuomarin paras (TP) valinnat, sekä päivän päättävä paneeli. Kissa joka ei “jatkoon” pääse saakin sitten lekotella loppupäivän häkissä ja omistaja tuhlata ne viimeisetkin rahansa houkuttelevissa myyntikojuissa. Kun rotusi arvostelu on päättynyt, assistentti luettelee niiden kissojen numerot jotka pääsevät TP-valintoihin, mikäli kissasi on näiden joukossa niin huolehdi se oikeaan aikaan paikalle. Kuulutuksia seuraamalla tiedät myös oikean ajan kantaa kissa paneelihäkkiin, mikäli näin pitkälle kissa pääsee. Kävi miten kävi, muistathan noutaa kissan arvostelusetelin ja käydä leimaamassa se ruusukepöydällä! Huomaa että näyttelypaikalta saa poistua vasta kun lupa siihen on annettu.

Eihän se niin pahalta kuulostanutkaan? Omasta mielestäni kissanäyttelyt ovat loistava tapa nähdä toisia saman kategorian harrastajia kissoineen, luoda uusia kontakteja ja hyvällä tuurilla voit löytää uuden ystävän! Kilpailua ei kannata ottaa turhan vakavasti, pääasia on sekä sinä että kissasi nautitte näyttelypäivästä tai -viikonlopusta! Kaikkia kissoja ei kuitenkaan ole tehty näyttelykentille, joten jos huomaat kissasi olevan turhan stressaantunut, pelokas ja sen johdosta ehkä jopa aggressiivinen, olethan silloin kissasi paras ystävä ja harkitset näyttelyharrastusta uudemman kerran.

Näyttelyissä nähdään!

perjantai 29. kesäkuuta 2012

Kuutin pennut ovat täällä!



Vihdoin ja viimein kuumeisen odottelun jälkeen Kuutti alkoi näyttää synnyttämisen merkkejä tiineysvuorokautena 69. Kristiina oli tullut meille jo paria päivää aikaisemmin, ja olihan se jännää kun viimein rupesi tapahtumaan! Sulkeuduttiin kissan ja Kristiinan kanssa pentuhuoneeseen, mutta eipä kukaan meistä tainnut arvata kuinka kauan siinä huoneessa vietämmekään aikaa..

Poltot alkoivat tiistaina 26.6. noin 11 aikoihin aamupäivästä, ja synnytys eteni hyvin oppikirjamaisesti siihen että ensimmäinen pentu (poika 131g, hurjan iso!!!) syntyi klo. 13.30. Kuutti hoiti homman kuitenkin todella hyvin ja ponnisti jättipennun maailmaan ihan itse. Putsattiin pentu, katkaistiin napanuora ja samalla yritettiin rauhoitella hysteeristä tuoretta emoa joka ihmetteli että mistä tämä ipana oikein putkahti. Emon vaistot heräsivät sillä salaman sekunnilla, ja mamma pääsi pesään poikansa kanssa. Me jäätiin odottelemaan seuraavaa pentua, ja tätä sitten saatiinkin odottaa.. ja odottaa.. ja odottaa..

Synnytys siis syystä tai toisesta pysähtyi, emo hääräsi pentunsa kanssa pesässä, mutta ei juurikaan supistellut ja ruvettiin siinä tuntien kuluessa jo vähän huolestumaan kun touhu kestää niin pitkään. Mahassa kuitenkin tuntui liikettä, eikä emo näyttänyt missään vaiheessa kipeältä tai muuten oudolta, ja Kristiinan kasvattaja-ystäväkin kannusti jatkamaan odottamista, joten mehän odotettiin. Siinä illan jo kääntyessä pian yöksi puhuttiin ja päätettiin että aamulla lähdetään lääkäriin jos tämä ei rupea etenemään. Lopulta laitoimme emoa vähän jaloittelemaan (näinhän sitä ihmisiäkin kannustetaan liikkumaan synnytystä edistääkseen..) ja klo 20.20 alkoi emolla taas olemaan pientä vuotoa sekä polttoja ja ajateltiin että kyllä tämä tästä! 23.30 havaittiin että tulossa oleva pentu oli syntymässä häntä edellä, kesti tuskallisen kauan että kissa ponnisti pentua ulos ja todettiin siinä että pentu on kuollut :( Tässä vaiheessa ruvettiin auttamaan emoa, kun näytti siltä että se apua tarvitsee, ja Kristiina veti ponnistusten mukana pennun ulos. Niin syntyi kuollut tyttöpentu klo 00.20, ja painoakin hurjat 127 grammaa. Kuutti ei kiinnittänyt pentuun mitään huomiota, loikkasi samantien takaisin pesään pesemään itseään ja me käärittiin pikkutyttö sanomalehteen hautaamista odottamaan. Tässä välin tuli ruokahuolto (mun mies) kysymään oven toiselle puolen että halutaanko jotain syötävää, kun touhu oli niin kovin venynyt ja tilattiin grilllimakkarat. Siivottiin paikkoja ja oltiin pian lähdössä syömään, kun kurkkaan pesään ja huomaan että siellä "on jotain". Luulin aluksi että kissa on leväyttänyt kohdun tai muita sisuskaluja pihalle kun jouduttiin avustamaan edellisen pennun syntymässä, mutta sehän olikin pentu sikiökalvojen sisällä! Kuutti pyöräytti viimeisen pennun siis aivan meiltä huomaamatta (klo 00.35), ja mikä ihana terapia-aalto se olikaan heti saada elävä pentu käsiin sen kuolleen jälkeen! Syntynyt pentu oli tyttö, 126 grammaa.

Eli nyt meillä on täällä sisko ja sen veli :) Tuore emo on ihanan äidillinen ja hoitaa lapsiaan hyvin tunnollisesti, ja kun pentuja on vain kaksi, on niiden kasvukin ollut aivan huimaa kun maitoa riittää niille yllinkyllin! Nyt iltapuntarilla (3 vrk ikäisinä) pojan paino oli 183g ja tytön 171g, Kuutti taitaa onnenhuuruissaan tuottaa kermaa :) Nyt jännitetään että minkä värisiä pennuista tuleekaan!

Yhden pienen kissaenkelin kävin hautaamassa metsään, kyllähän siinä meinasi tulla tippa linssiin kun ajatteli sitä pientä ja niin täydellistä pentua, joka ei kuitenkaan saanut tänne tulla telmimään sisarustensa kanssa. Taitoin meidän pihassa kasvavasta lumipalloheisistä oksan mukaan reissulle, ja hauta sai päälleen sitten valkoisia lumipalloja.

Oli jokatapauksessa hienoa olla mukana Kuutin synnytyksessä, vaikka se kovin pitkä ja raskas olikin. Kuinka paljon arvokasta kokemusta ja tietoa taas sainkaan, ja pidettiin Kristiinan kanssa vuorotellen toisiamme kasassa kun epätoivo meinasi iskeä. Nyt on aivan ihanaa nähdä kuinka kissa nauttii äitiydestä ja hoivaa pikkuisia niin tarmokkaasti, ja olen tottakai myös ylpeä siitä kuinka hienosti Kuutti hoiti nämä jättipennut ulos itsestään! Me jäämme tänne nuuhkimaan kissavauvojen tuoksua ja seurailemaan kaksikon kasvua ja kehitystä :)

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Ihanainen Pariisi 4.6.-8.6.2012

Meillä oli oikein onnistunut loma kesäkuun alussa, kun karistettiin kotimaan pölyt jaloistamme ja lennettiin murun kanssa Pariisiin! Paikanpäällä meille jäi kolme kokonaista päivää tutustua kaupunkiin, kaksi päivää oli varattu matkoihin.

Ensitunnelmia

 Saavuttiin Pariisiin illalla klo 22 paikallista aikaa, ja kaikesta matkustamisesta väsyneenä jouduttiin epähuomiossa heti pimeän taksin kynsiin joka yritti saada meitä kyytiin, mutta pyristeltiin irti näistä iilimadoista ja löytyihän ne oikeatkin taksit heti terminaalin ulkopuolelta. Taksimatka Chatilloniin, jossa meidän hotelli sijaitsi, maksoi noin 55 euroa. Oltiin valittu hotelli aika hälläväliä-meiningillä, kunhan huoneessa oli sängyt, suihku sekä lukittava ovi, niin meille kelpasi - eihän lomaa siellä hotellissa ollut tarkoituskaan viettää! Hotelli sijaitsi noin 6 km Pariisin keskustasta, lähin metroasema oli 20 minuutin kävelymatkan päässä, eli liikkuminen paikasta toiseen ei tuottanut ongelmia. Taksilla keskustaan ajeli noin 20 euron hintaan per suunta.

Pariisin metro on tosi vaivaton ja helppo tapa liikkua kaupungissa, me ostettiin 10 matkan liput (carnet) molemmille ja ne riittivät meille koko kolmeksi päiväksi. Jos kärsii ahtaanpaikankammosta, ei metromatka ruuhka-aikaan ehkä ole kovin suositeltava juttu, metrot olivat täynnä kuin sillipurkit mutta aina tehtiin tilaa uusille :) Taksejakin käytettiin, enimmäkseen ilta-aikaan, välillä tahtoi kielimuuri vaikeuttaa ymmärretyksi tulemista mutta aina perille päästiin! Muuten kaupungissa pärjäsi vallan mainiosti englannin kielellä, rupeavat kyllä ensin puhumaan ranskaa mutta vaihtavat sujuvasti englantiin kun itse aukaisee suunsa. Toki tuli itsekin opittua "pakolliset" bonjour ja merci, joilla pääsi jo yllättävän pitkälle :) Ja meidän kokemuksen mukaan pariisilaiset olivat muutenkin tosi kohteliaita ja ystävällisiä, ei ollenkaan sellaisia töykeitä kuten moni lähde netissäkin väittää. Mutta kyllä se riippuu vähän siitäkin kuinka siellä itse käyttäydyt, että kuinka tulet kohdelluksi!

Nähtävää ja koettavaa

Nähtävyyksiä kierrettiin ja koluttiin juuri sen verran kuin jaksettiin ja mihin aikaa oli, kolmessa päivässä ei millään ehtinyt kaikkea ja oli pakko jo vähän karsia.. Pariisissa nähtävää todellakin riittää! Ja parempi oli olla liikkeellä väljällä aikataululla, ilman kellokortteja ja "pakko tehdä ja nähdä"-mentaliteettia, onpahan nyt hyvä syy matkustaa Pariisiin vielä joskus uudestaan :) Käytiin toki Eiffel-tornilla, joka on tosi kaunis ja hurjan korkea! Ei kuitenkaan lähdetty jonottamaan sinne ylös, mutta sitten seuraavalla kerralla... Riemukaarelle kiivettiin katselemaan hurjan näköistä 6-kaistaista liikenneympyrää, ja näki sieltä kauas kaupunkiakin!

Museokierrokset meillä jäi tällä kertaa vain yhteen, matkaseura ei välttämättä olisi ollut kovin innoissaan esimerkiksi tuntikausia kestävästä Louvren tai Notre Damen vierailusta, joten nämäkin jää sitten seuraavaan kertaan. Mutta käytiin siis Les Invalidesissa, kun sen kullattu kupoli houkutteli meidät luokseen Eiffel-tornilta. Ensin rasiallinen mansikoita massuun vallihaudan reunalla nauttien lämpimästä auringosta, sitten sukellus sotamuseoon ja nähtiin mm. Napoleonin hauta.

Ostoksilla

Ostoksiakin tuli tehtyä, kuten vähän ennustinkin. Pariisi on täynnä ihania ostospaikkoja, pikkuisia putiikkeja ja isompia ostoskeskuksia, joista varmasti jokainen löytää itselleen jotain. Ainakin minä löysin :) Ostin uusia vaatteita niin itselleni kuin lapsillekin, paitoja, housuja, kenkiä. Käsilaukku, koruja, matkamuistoja tuliaisiksi. Hintataso oli paikasta riippuen joko Suomen hintatasolla tai sitten vähän halvempaa, esimerkiksi halpakauppa Tati oli mulle just hyvä paikka lapata kori täyteen vaatteita niitä edes sovittamatta. Käytiin myös ihmettelemässä vähän äveriäämpien ihmisten shoppailua Galeries Lafayettessa, mutta sinne ei itse tarvinut eurojaan kuvitellakaan kuluttavansa :)

Ruokaa ja juomaa

Matka ei varsinaisesti ollut meille mitään ranskalaiseen ruokakulttuuriin tutustumisen tarkoitus, ja syöminen jäikin vähän toisarvoiseksi koko reissulla. Syötiin silloin kun oli nälkä, siellä missä satuttiin olemaan ja mitä mieli sattui tekemään. Eli ei juurikaan kerrottavaa mistään taivaallisista sammakonreisistä tai muistakaan ranskalaisen keittiön herkuista, ne taisivat jäädä odottamaan sitä kuuluisaa seuraavaa kertaa nekin! Ainoa mistä olin vähän harmissani, on se ettei siellä ole tämmöisiä siiderin tai long drinkin tapaisia "naisten juomia" tarjolla pubeissa (tai jos on, niin ovat sitten sikakalliita: Smirnoff Ice 9 euroa!). Matkaseuralle maistui kyllä olut heti aamusta, mutta jos omat vaihtoehdot oli joko punaviini (aamu kymmeneltä!) tai cocis, niin mielummin sitten join cocista. Myös drinkit olivat hintavia, esimerkiksi Tequila Sunrise 9-13 euroa. Oluen hinta oli paikasta riippuen 3-8 euroa. Ruoka puolestaan oli suhteellisen edullista ja muutamaa poikkeusta lukuunottamatta myös hyvää. Mieleen jäi ihana kanasalaatti jossa oli herkullisia paistinperunoita sekä majoneesia, nam!

Jälkitunnelmia

Vilkas ja kaunis suurkaupunki osui ja upposi ainakin minuun täydellisesti! Pariisi on niin kauniisti säilynyt, vanhat kivitalot ja taidokkaasti tehdyt ranskalaiset parvekkeet, niitä olisi voinut ihastella loputtomiin! Myös historiallisia nähtävyyksiä riittää enemmän kuin meillä matkapäiviä, mutta toivoa sopii että matka käy joskus uudelleen vielä sinne.. Jos jotain fiksua matkavinkkiä pitäisi nyt jakaa, niin sanoisin että ottakaa rakkaat ystävät hyvät kengät mukaanne :) Pariisi on ISO,  välimatkat ovat pitkiä, ja tossua toisen eteen joutuu laittamaan todella paljon päästäkseen johonkin! Tai vaihtoehtoisesti on syytä varata kunnon paketti rakkolaastareita mukaan.

Lasten kanssa en ainakaan itse lähtisi Pariisiin, ainakaan ihan pienten. Mutta näkyihän tuolla olevan myös lapsiperheitä, eli tämä nyt oli vaan toteamus siitä etten omiani sinne ottaisi. 

Meillä oli ihana reissu, nyt suunnittelemaan ensi kesän (?) matkaa, olen täysin ihastunut nyt Kroatiaan! Kenelläkään matkavinkkejä sieltä?!

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Sijoituskodin elämää, h-hetki lähestyy!

Kuutista on tullut paksu, samaa tahtia massun kasvun kanssa on myös kissa itse rauhoittunut, pienetkin pomput ja siirtymiset ovat niin kovin kovin raskaita (ainakin kissan mielestä...) että pitää köllähdellä tuon tuostakin lepäämään. Pentujen liikkeet tuntuvat nyt kädellä mahan läpi, ja samalla on ajatus kissanpennuista tullut itsellekin todellisemmaksi - kohta meillä vilistää täällä ihana siamilaislauma! Jännityksellä odotan ensi viikkoa (laskettu aika juuri juhannuksena, lauantaina 23.6.), kuinka toivonkaan että synnytys sujuisi hyvin eikä tarvisi turvautua eläinlääkäriin ja että tuore äiti hoitelisi alusta asti pentunsa hyvin. Ja montako pientä valkoista sieltä tupsahtaakaan?!

Nyt kun sekä emo että isä ovat siamilaisia, tulevat pennut syntyvät siis täysin valkoisina, pointit (eli toisinsanoen naamiokuvio sekä muut värilliset kohdat kissassa) rupeavat muodostumaan vasta myöhemmin. Meillä on siis edessä pentujen merkkaus, jotta tunnistetaan kuka on kuka siihen asti kunnes värit rupeavat näkymään. Edelleenkin olen todella onnellinen siitä että kissan kasvattaja tulee sitten avuksi pentujen syntymään, vaikka parhaassa tapauksessa kaikki meneekin ilman että ihmisen tarvitsee mihinkään juurikaan puuttua, on kuitenkin niin paljon asioita jotka voivat mennä pieleen ja silloin on hyvä olla kokeneempi kaveri mukana toiminnassa. Sekin on mukavaa että kissa saa tehdä pennut omassa kodissa, tutussa ympäristössä, joillakin kasvattajilla sijoituskäytäntö on toisenlainen ja sijoituskissa menee kasvattajan kotiin synnyttämään.

Muutama sana muuten tuosta sijoituskissasta ja sijoituskotina toimimisesta yleensäkin. Ensinnäkin, kun sijoituskodin sekä kasvattajan yhteistyö on todella tiivistä, on äärimmäisen tärkeää että ihmiset tulevat toimeen keskenään. Meillä on käynyt hyvä tuuri, olen reissannut kasvattajan kanssa useissa kissanäyttelyissä yhdessä, toimitaan molemmat Pohjoisen Rotukissayhdistyksen hallituksessa ja ollaan tultu tutuiksi, siltä pohjalta on tullut hyvä ja luottamuksellinen suhde puolin ja toisin. On ollut helppo kääntyä kasvattajan puoleen niin hyvissä kuin huonommissakin asioissa, ja kissan kuulumisistakin olen yrittänyt pitää aina ajantasalla.

Sijoituskodilta tarvitaan myös vastuuntuntoa sekä sitoutumista, kissanpentu-projektikin on aika pitkä sopivan kiiman odottelusta siihen asti kunnes pennut ovat luovutusiässä. Hitaasti kehittyvänä rotuna simskut (ja itämaiset) luovutetaan vasta 14 viikon ikäisinä (meidän kasvattajan käytäntö), ja pikkuiset elämäniloiset riiviöt ehtivät ihan takuulla pistää kodissa kaiken matalaksi :) On myös hyvä pitää mielessä että sijoituskissa on kasvattajan omaisuutta niin kauan kunnes allekirjoitetut sijoitusehdot ovat täyttyneet, ja olet myös sitoutunut hoitamaan kissan sekä sen pennut kasvattajan ohjeiden mukaan.

Itse pidän sijoituskotina toimimista todella hyvänä tilaisuutena nähdä kissankasvattajan elämää läheltä ja samalla saan arvokkaita kokemuksia, kodin ikkunat ovat helisseet useaan otteeseen miehenkipeän simskuneidin karjuessa kiimaansa, nyt olen saanut seurata kissan odotusaikaa ja massun kasvatusta, ja ihan pian on edessä synnytys ja sitä kautta sitten pentujen hoito. Onhan se joskus itselläkin mielessä käynyt, ihan pienimuotoisen kasvatuksen aloitus, mutta on vielä paljon paljon asioita joita en osaa tai ymmärrä, eli oppivuodet jatkukoon vielä. Ehkä vielä joku päivä? :)

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Hortonomihommia

Tulipa kierrettyä muutama Oulun sekä naapurikuntien puutarha tänään, kun etsittiin kasvatettavaa uuteen kasvihuoneeseen. Ainakin kasvihuonekurkut olivat joka tarhalta loppu, mutta löydettiin kuitenkin tuosta lähipuutarhalta paska-nimisiä kurkuntaimia, lieköhän tuo nimi enne - paskan myitte.. :) Kolmen kurkun taimen lisäksi mukaan lähti myös 3 kirsikkatomaatin tainta, punainen sekä keltainen chili ja 2 paprikan tainta. Lisäksi laitoin multaan sokeriherneet.

Harkitsin myös mansikantaimien ostamista, sekä hetkisen jopa omenapuita, mutta ne jäivät nyt toistaiseksi vielä kauppaan. Jospa tuossa kasvihuoneessa olisi nyt haastetta ihan tarpeeksi tämmöiselle keltanokalle.

Terassille löytyi myös upea karjalanneito-amppeli. Nyt myös orvokkilaatikot ovat paikoillaan ja kaikki ylimääräinen siivottu terassilta pois, Muurikan grilli on vielä ostoslistalla.

Ulkona on ollut nyt paljon tekemistä ja ilmatkin on suosineet, joten ollaan oltu lasten kanssa koko päivän aina pihalla. Illalla nukahtaa 4 päivän leikeistä onnellista lasta aivan silmänräpäyksessä, eikä unta kyllä ole tarvinut itselläkään houkutella. Hauska miten nyt kodin epäjärjestys ja sotkut eivät haittaa ollenkaan, kun vietät päivät pihalla etkä näe tätä hullunmyllyä koko aikaa! Yksi sadepäivä voisi kuitenkin tulla tarpeeseen, saisi pyykättyä ja imuroitua ;)

Todistusaineisto vielä, että jotain ainakin yritetään kasvattaa!




maanantai 11. kesäkuuta 2012

Kesäpuuhia pihamaalla

Piti se kasvihuone käydä ostamassa, kun ei siltä ajatukselta rauhaa saanut! :) Päivä meni sitä kasatessa, mutta nyt se on pystyssä ja odottaa vaan kasveja sisuksiinsa! Meillä molemmilla paloi käsivarret pystytyshommissa, eipä arvannut että aurinko ottaisi jo noin kovasti iholle kun on kuitenkin suhteellisen viileää. Huomenna lähdetään kiertämään puutarhoja, mitä sieltä löytyisi kokeilevan puutarhurin kasvihuoneeseen kasvamaan.

Tässäpä kuva vielä kovin tyhjästä kasvihuoneesta:


Sisätilaa on 4,5m2, naapurin vinkistä tehtiin tuollainen lattia puulavoista (alimpana maisemointikangas sekä päällä muutama sentti sepeliä) ja tarkoitus olisi ostaa nyt kasvusäkkejä joihin istuttaa taimet. Eli ei rakenneta kiinteitä istutusaltaita ollenkaan. Mutta ehkäpä isoihin ruukkuihin voisi laittaa jotain köynnöskasvia tuomaan sellaista vihreyttä ja vehreyttä, mitä kasvihuoneessa kuuluu olla :)

Terassillekin löysin ne haaveilemani räsymatot pöytäryhmän alle, nyt kun vielä saisi nuo kukkalaatikot asennettua tuohon kaiteelle ja ehkä pari amppelia roikkumaan, niin tulisi kivan näköistä!


maanantai 4. kesäkuuta 2012

Paris calling :)

Nyt se on virallista, ihka ensimmäinen kesälomapäivä aluillaan ja miten huipusti se alkaakaan, illalla lennetään Jarkon kanssa Pariisiin! Laukut on pakattu, nyt vaan odotellaan kentälle lähtöä. Jännittää, en ole ollut pitkään aikaan lentokoneessa, joten voi olla että puristan vieruskaverin käden ihan muusiksi jokaikisestä ilmakuopasta.

Toivon edelleen että tapaisin erään pitkäaikaisen kirjeystäväni tällä reissulla, mutta se ei ole vielä varmaa. Tekemisenpuute tuskin kuitenkaan iskee, eikä kolmessa päivässä ehdi edes kaikkea haluamaansa tehdä ja nähdä - vaan onpahan sitten hyvä syy suunnata Pariisiin joskus uudestaan.

Eilen etsin vielä netistä parhaat ostosvinkit ja -paikat, nyt kun kroppa on tammikuusta keventynyt tarkalleen ottaen -14,6kg (JES!) niin on todellakin aika uusia vaatekaapin sisältöä! Saas nähdä millaisen vaatevuoren kanssa sieltä kotiudun ;) Ylilyönteihin on ehkä varauduttava, sillä en ole ostanut itselleni vaatteita vuosikausiin!

Saatte matkakertomusta sitten loppuviikosta!

Muutama rivi vielä Kuutista, kasvattaja kävi eilen sitä moikkaamassa ja arvioi että massussa olisi ehkä 3-4 pentua :) Varmahan ei tietenkään voi olla, mutta kiva saada edes silmämääräinen arvio - katsotaan sitten kolmen viikon päästä kuinka hyvin osui kohdalleen. Juteltiin siinä sitten pentuhuoneesta, synnytyksen kulusta ja pentujen hoidosta yleensä, kohta tulee ajankohtaiseksi rakennella mammalle muutama pesävaihtoehto. Pitänee käydä hakemassa juhannusta ajatellen ihan spesiaali kuoharipullo, joka sitten avataan iloisen perhetapahtuman jälkeen ;) Toivottavasti kaikki menee hyvin, ja meillä on täällä tuhiseva simskupentue muutaman viikon päästä!

perjantai 1. kesäkuuta 2012

Muumibuumi

Hassua kyllä, meidän ensimmäiset muumimukit tulivat talouteen ekaluokkalaisemme toimesta, ollut shoppailemassa mummun kanssa ja pyytänyt ostamaan mukin. Ja toisen. Ja kolmannen. :) Nyt kun mukeja on ihan vaivihkaa alkanut meille kertymään, niin olinpa oma-aloitteinen ja kävin ostamassa uuden kausimukin vielä kaveriksi. Itseasiassa ostin jopa kaksi, toinen meni lahjaksi meillä tänään lopettavalle perhepäivähoitajalle (ensi syksynä meillä on 3 päiväkotilaista!).

Ehkä näitä voisi pikkuhiljaa ruveta ostamaan, en miksikään varsinaiseksi keräilijäksi itseäni tunnusta, mutta onhan nää tosi kivoja ja söpöjä! :)


torstai 31. toukokuuta 2012

Uudet terassikalusteet saapuivat :)

Ja hienot ovatkin! Tuntui työpäivä pitkältä kun aamulla rahtifirma soitti että kalusteet ovat tulossa, enkä päässyt heti näitä kasaamaan ja ihastelemaan. En millään malttanut olla kuvaamatta, vaikka terassin laitto onkin vielä ihan kesken.

Käytiin samalla vauhdilla sitten ostamassa kesäkukatkin, nyt on pihan laittaminen aloitettu. Nuo rottinkiset kukkalaatikot tarttui tänään Kärkkäiseltä mukaan, olin ensin laittamassa kuvat muovisiin vastaaviin, mutta kun salassa olin haaveillut valkoisista rottinkisista laatikoista ja semmoiset sattuivat eteen niin ostettava oli. On siis tarkoitus laittaa nuo kuitenkin kaiteelle, ei taitaisi 1,5-vuotiaan käsittelyssä kestää tuossa maassa kovinkaan kauan.

Pöydän alle suunnittelen räsymattoja! Semmoisia oikein ihanan värikkäitä, eikä niiden todellakaan tarvisi olla samanlaisia.. Ehkä myös voisi ostaa istuinpehmusteita, jos joku haluaa peffalleen pehmikkeen :)
Mitä muuta keksisin, vinkkejä?! Lisää kukkia? :) Tarkoitus olisi tehdä nyt kerrankin viihtyisä ja mukava terassi, kun niin monta vuotta se on ollut haaveissa vain!

lauantai 19. toukokuuta 2012

Vauvamasun alku, 4 viikkoa astutuksesta

Kuutti on alkanut ihan selvästi massun kasvatukseen, muutamassa päivässä on pullahtanut semmoinen pallo että! Painokin on hujahtanut ylös, viikko sitten punnittu 4,5kg on nyt vaihtunut tasan 5 kiloon - meidän mörssäri :) Kissa oli kuvatessa kaikkea muuta kuin yhteistyöhaluinen, mutta ehkä näistä kuvista jotain saa selvää.. Luonnossa se on vielä pyöreämpi kuin kuvissa!



perjantai 18. toukokuuta 2012

Pihanlaittohaaveita

Nyt kun viimeisetkin lumikasat ovat vihdoin sulaneet pois, tulee se aika jolloin kävellään pitkin tonttia ja haaveillaan kaikesta mitä voisi istuttaa/kaivaa/siirtää/muurata/maalata ja mitä ikinä. Tässäpä tämän kesän haaveita: kasvihuone. En tiedä olenko pahastikin myöhässä tämän haaveeni kanssa, saisinko edes tälle kesälle satoa kun ei sitä koko kasvihuonetta ole vielä olemassakaan. Mutta haaveilen kuola valuen ihanista tomaateista, herneistä ja muista herkuista mitä voisin sinne laittaa kasvamaan. Ja huoneen kylkeen tietysti pieni mansikkamaa ja vaikka raparperipenkki. Oi joi!

Yhden haaveen sain jo toteutettua, tilaukseen meni uusi pöytäryhmä terassille. Ulkona syöminen on kivaa jos siihen on kunnon pöytä ja tuolit, ja meillä ei niitä todellakaan ole ollut. Mutta kohtapa on, tulossa on aivan ihana kuultovalkoinen 180cm pitkä pöytä (mäntyä) sekä 2 kpl 160cm pitkiä penkkejä - sellainen modernisoitu versio pirttikalustosta. Eikä saa nyt ymmärtää väärin, ne ovat tosi keveät, ilmavat ja kivasti muotoillut, suomalaista designia, ei mikään pissankeltainen pirttikalusto mummolan nurkasta :)

Marjapensaita pitäisi siirtää, mutta saa nähdä jääkö sen tekeminen sitten syksyyn. Nyt alkavat jo pukkaamaan lehteä, ja pensaan pitäisi olla levossa kun sitä siirtää. Näin ainakin ystävämme Google tiesi pensaan siirrosta kertoa, tiedä nyt sitten mitä uskoo kun joka toisessa linkissä suositeltiin siirtoajaksi kevättä ja joka toisessa syksyä. Eihän nuo kalliita ole, vaikka sattuisivatkin kuolemaan.

Uusi grilli on myös ostoslistalla, ajateltiin sitä Muurikan grilliä johon saa lisävarusteina paellapannua, muurinpohjaa, savustinta, ja mitä kaikkea. Ne muurinpohjaletut on pakko saada kokeilla! Nams!

Ajatuksissa on ollut myös autotallikirppiksen puuhaaminen jollekin kauniille kesäpäivälle. En ole koskaan moisessa vieraillut, niin en yhtään tiedä kiinnostaako sellaiset ihmisiä? Tavaraa kyllä olisi mikä kiertoon joutaisi, ja olisipa ihana tekosyy siivota autotallikin :)

tiistai 15. toukokuuta 2012

Otoksia puhelimen kätköistä














Lomafiiliksissä

Tuleva kesäloma tulee olemaan niin täynnä kaikkea mahtavaa, että tuskin maltan odottaa! Juhannuksena jännitetään kissan synnytystä, ja kesäloman saa aloittaa niin ihanalla asialla kuin kahdenkeskinen Pariisin matka miehen kanssa! En ole ollut vuosikausiin ulkomailla (jos Haaparantaa ei lasketa ;) ), ja nyt vihdoinkin saatiin kaikki järjestymään niin että reissu on mahdollinen, huippua!

En ole aiemmin käynyt Pariisissa, joten kaikki vinkit otetaan vastaan, mitä tehdä, minne mennä, missä ja mitä syödä? Meillä on kaupungissa kolme kokonaista päivää aikaa, ja ainakin yksi päivä on pyhitetty shoppailulle. Ajattelin myös mahdollisesti treffata erästä saksalaista kirjeystävääni, jos hänen aikatauluihinsa sopisi tulla meitä Pariisiin moikkaamaan, jännittävää!

Nyt ei millään jaksaisi venyä enää kahta viikkoa töissä, kaikki hauska kun on niin lähellä mutta kuitenkin niin kaukana..

lauantai 12. toukokuuta 2012

Suuria salaisuuksia :)

Vihdoin ja viimein voinen avata suuni eräästä asiasta jota olen pantannut tässä viimeiset kolme viikkoa! Meille tulee vauvoja! Tosin kissa-sellaisia :)

Kuutti vieraili siis kolme viikkoa sitten Ruotsissa, tapasi hienon siamilaiskollin ja rakastui! Näiden pikaisten häiden hedelmiä siis odotellaan syntyväksi kesäkuussa. Olen ollut tähän asti varovaisen toiveikas astumisen onnistumisesta, ja kun ei kokemusta ja "silmää" ole vielä oikein karttunut näille tiineyden ensimerkeille, niin valokuvattiinpa tässä aamusella kissan tissejä ja lähetin kuvat sitten kasvattajan arvioitavaksi. Ja mikä ilo, kun puhelimessa odotti viesti että tiineeltä näyttää :) Nyt ehkä sitten uskallan tätä hihkua täälläkin!

Mulla on vielä kolmisen viikkoa töitä ja jään sitten Kuutin kanssa äitiyslomalle (ts. kesälomalle). Haluan ehdottomasti olla kotona seuraamassa kissan vointia ja toivottavasti pääsen myös todistamaan syntymän ihmettä sitten aikanaan. Onneksi kasvattaja tulee myös lasketun ajan tienoilla meille odottamaan h-hetkeä, saatamme siis hyvinkin grillailla tulevana juhannuksena yhdessä :) Itselle kaikki on niin uutta ja jännittävää, joten mieltä rauhoittaa kummasti se tieto siitä ettei kaikkea tarvitse osata ja tehdä yksin.

Vaan mepä jäädään tänne kasvattelemaan massua (siis kissa, ei emäntä!), oikein hyvää huomista äitienpäivää kaikille äideille sekä tuleville sellaisille! Niin ja mikäli olet kiinnostunut siamilaisista söpöliineistä niin vieraile toki Feanorian Catteryn kotisivuilla tutustumassa rotuun ja kasvattajaan ;)

tiistai 8. toukokuuta 2012

Makoisa gluteeniton kasvispiirakka

En ole mikään kummoinen kasvisruokakokki, mutta yrittänyttä ei laiteta! Eilen kokoustettiin Pohjoisen Rotukissayhdistyksen hallituksen kanssa täällä meillä ja mieli teki tehdä jotain tarjottavaa itse, varsinkin kun kaupasta on tosi vaikea löytää mitään hyviä gluteenittomia suolapaloja.

Mutta tuumasta toimeen, ja näillä ohjeilla tuli oikein herkullinen kasvispiirakka jota jopa viimeisen päälle lihansyöjä-mieheni kehui, joten ihan metsään ei voinut mennä!

POHJA:

100g voita
3dl gluteenitonta jauhoseosta
1/4tl suolaa
2 rkl vettä
1/2dl juustoraastetta

Nypi pehmentynyt voi jauhoihin, lisää muut aineet seokseen ja sekoita tasaiseksi.
Voitele piirakkavuoka (halkaisija n.23cm) ja painele taikina tasaisesti vuokaan reunoja myöten

TÄYTE:

2 pientä sipulia
2 valkosipulin kynttä
2 porkkanaa
1 pieni kesäkurpitsa
1 rkl öljyä
1/2 rasiaa Viola kolme pippuria-tuorejuustoa
1/2tl suolaa
3 kananmunaa
2 dl ruokakermaa
(1/2 dl juustoraastetta)


Kuori ja hienonna sipulit ja valkosipulit. Kuori porkkanat ja raasta ne sekä kesäkurpitsa karkeaksi raasteeksi.

 Kuumenna öljy pannulla, lisää sipulit, valkosipulit, porkkanat ja kesäkurpitsa. Kiehauta vihanneksia, kunnes niistä irtoava neste on lähes haihtunut. Lisää joukkoon Viola tuorejuusto. Mausta suolalla ja anna seoksen hieman jäähtyä.

 Sekoita kananmunat ja kerma keskenään. Kaada seos kasvisten joukkoon. Sekoita ja kaada seos vuokaan. Päälle voi halutessaan ripotella vielä vähän juustoraastetta.

 Paista 200 asteessa uunin alimmalla tasolla noin 25 minuuttia. Tarjoa haaleana.

NAM!


Kuvakin oli tarkoitus ottaa, mutta piirakka meni parempiin suihin ennen kuin ehdin kaivaa kameraa käsille :)


















perjantai 13. huhtikuuta 2012

On tänään onnenpäivä eli arvonnan voittaja!

No niin, nyt on arvonta suoritettu virallisen valvojan läsnäollessa :) Toisinsanoen laitoin satunnaislukugeneraattoriin luvut yhdestä seitsemään (jokainen kommentti kilpaili siis omalla järjestysnumerollaan, eka kommentti oli numero 1 ja niin edelleen), ja annoin koneen hoitaa homman. Tässä tulos:

Eli onnea miia! Palkinnoksi saat siis valita haluamasi pyyhkeen näistä ihanista Keep calm and carry on-pyyhkeistä:

Laita mulle vaikka sähköpostilla (cattilat@gmail.com) minkä pyyhkeen valitsit, niin lähetän sen heti viikon alussa :)

Kyselyä tuli myös mistä näitä pyyhkeitä voi tilata, ainakin White Coast näitä myy. Eikä ole mikään maksettu mainos, mielelläni hyviä ostoskokemuksia jaan muillekin.

Vielä kerran onnea voittajalle!!!

torstai 12. huhtikuuta 2012

Kortteja kiloilla-projekti :)

Tammikuussa alkaneen laihiksen myötä liityin myös postcrossing-forumilla olevaan kortteja kiloilla-projektiin, jossa siis idea on kannustaa muita kanssalaihduttajia lähettämällä postikortti jokaista pudotettua 2 kiloa kohti! Ja nyt kun se 10 kiloa on lähtenyt, voitte uskoa että on mitä ihanampia kortteja löytynyt postilaatikosta tässä pitkin kevättä. Olen myös päässyt itse lähettämään kortteja, eli en toki ole joukossa ainoa onnistuja. Tässäpä kuva korttikasasta, tavoitteena saada vielä toinen samanlainen läjä :)

lauantai 31. maaliskuuta 2012

Studiosession satoa!

Voi mikä onni olikaan että löysin uuden kuvaajan sen edellisen kuvauksen mentyä aivan päin mäntyä! Oululainen Elisa Riekki tekee lemmikkikuvauksia vapaa-ajallaan (löydät hänet Facebookista -> Foto Elicia), ja siellähän mekin keskiviikkona sitten puolitoista tuntia oltiin kuvattavana.

Meillä oli tosi hauskaa, Kuutti on kyllä semmoinen persoona että sen edesottamuksille saa nauraa pissat housussa! Huomasin siinä kuvauksen aikana senkin miten tärkeää on että löytyy sellainen yhteinen sävel kuvaajan kanssa, rennossa ilmapiirissä kissakin jaksaa intensiivisen kuvaustuokion paremmin. Puolitoista tuntia vilahti ihan silmänräpäyksessä, mutta Elisa kuulosti tyytyväiseltä saamiinsa kuviin ja mullekin tuli luottavainen olo että kyllä me nyt taidettiin jotakin talteen saada. Ja kyllähän me saatiinkin!

Alla otetut kuvat ovat siis kaikki Elisa Riekin käsialaa, katsokaa ja ihastukaa!