Kuutin pennut ovat täällä!

Vihdoin ja viimein kuumeisen odottelun jälkeen Kuutti alkoi näyttää synnyttämisen merkkejä tiineysvuorokautena 69. Kristiina oli tullut meille jo paria päivää aikaisemmin, ja olihan se jännää kun viimein rupesi tapahtumaan! Sulkeuduttiin kissan ja Kristiinan kanssa pentuhuoneeseen, mutta eipä kukaan meistä tainnut arvata kuinka kauan siinä huoneessa vietämmekään aikaa..

Poltot alkoivat tiistaina 26.6. noin 11 aikoihin aamupäivästä, ja synnytys eteni hyvin oppikirjamaisesti siihen että ensimmäinen pentu (poika 131g, hurjan iso!!!) syntyi klo. 13.30. Kuutti hoiti homman kuitenkin todella hyvin ja ponnisti jättipennun maailmaan ihan itse. Putsattiin pentu, katkaistiin napanuora ja samalla yritettiin rauhoitella hysteeristä tuoretta emoa joka ihmetteli että mistä tämä ipana oikein putkahti. Emon vaistot heräsivät sillä salaman sekunnilla, ja mamma pääsi pesään poikansa kanssa. Me jäätiin odottelemaan seuraavaa pentua, ja tätä sitten saatiinkin odottaa.. ja odottaa.. ja odottaa..

Synnytys siis syystä tai toisesta pysähtyi, emo hääräsi pentunsa kanssa pesässä, mutta ei juurikaan supistellut ja ruvettiin siinä tuntien kuluessa jo vähän huolestumaan kun touhu kestää niin pitkään. Mahassa kuitenkin tuntui liikettä, eikä emo näyttänyt missään vaiheessa kipeältä tai muuten oudolta, ja Kristiinan kasvattaja-ystäväkin kannusti jatkamaan odottamista, joten mehän odotettiin. Siinä illan jo kääntyessä pian yöksi puhuttiin ja päätettiin että aamulla lähdetään lääkäriin jos tämä ei rupea etenemään. Lopulta laitoimme emoa vähän jaloittelemaan (näinhän sitä ihmisiäkin kannustetaan liikkumaan synnytystä edistääkseen..) ja klo 20.20 alkoi emolla taas olemaan pientä vuotoa sekä polttoja ja ajateltiin että kyllä tämä tästä! 23.30 havaittiin että tulossa oleva pentu oli syntymässä häntä edellä, kesti tuskallisen kauan että kissa ponnisti pentua ulos ja todettiin siinä että pentu on kuollut :( Tässä vaiheessa ruvettiin auttamaan emoa, kun näytti siltä että se apua tarvitsee, ja Kristiina veti ponnistusten mukana pennun ulos. Niin syntyi kuollut tyttöpentu klo 00.20, ja painoakin hurjat 127 grammaa. Kuutti ei kiinnittänyt pentuun mitään huomiota, loikkasi samantien takaisin pesään pesemään itseään ja me käärittiin pikkutyttö sanomalehteen hautaamista odottamaan. Tässä välin tuli ruokahuolto (mun mies) kysymään oven toiselle puolen että halutaanko jotain syötävää, kun touhu oli niin kovin venynyt ja tilattiin grilllimakkarat. Siivottiin paikkoja ja oltiin pian lähdössä syömään, kun kurkkaan pesään ja huomaan että siellä "on jotain". Luulin aluksi että kissa on leväyttänyt kohdun tai muita sisuskaluja pihalle kun jouduttiin avustamaan edellisen pennun syntymässä, mutta sehän olikin pentu sikiökalvojen sisällä! Kuutti pyöräytti viimeisen pennun siis aivan meiltä huomaamatta (klo 00.35), ja mikä ihana terapia-aalto se olikaan heti saada elävä pentu käsiin sen kuolleen jälkeen! Syntynyt pentu oli tyttö, 126 grammaa.

Eli nyt meillä on täällä sisko ja sen veli :) Tuore emo on ihanan äidillinen ja hoitaa lapsiaan hyvin tunnollisesti, ja kun pentuja on vain kaksi, on niiden kasvukin ollut aivan huimaa kun maitoa riittää niille yllinkyllin! Nyt iltapuntarilla (3 vrk ikäisinä) pojan paino oli 183g ja tytön 171g, Kuutti taitaa onnenhuuruissaan tuottaa kermaa :) Nyt jännitetään että minkä värisiä pennuista tuleekaan!

Yhden pienen kissaenkelin kävin hautaamassa metsään, kyllähän siinä meinasi tulla tippa linssiin kun ajatteli sitä pientä ja niin täydellistä pentua, joka ei kuitenkaan saanut tänne tulla telmimään sisarustensa kanssa. Taitoin meidän pihassa kasvavasta lumipalloheisistä oksan mukaan reissulle, ja hauta sai päälleen sitten valkoisia lumipalloja.

Oli jokatapauksessa hienoa olla mukana Kuutin synnytyksessä, vaikka se kovin pitkä ja raskas olikin. Kuinka paljon arvokasta kokemusta ja tietoa taas sainkaan, ja pidettiin Kristiinan kanssa vuorotellen toisiamme kasassa kun epätoivo meinasi iskeä. Nyt on aivan ihanaa nähdä kuinka kissa nauttii äitiydestä ja hoivaa pikkuisia niin tarmokkaasti, ja olen tottakai myös ylpeä siitä kuinka hienosti Kuutti hoiti nämä jättipennut ulos itsestään! Me jäämme tänne nuuhkimaan kissavauvojen tuoksua ja seurailemaan kaksikon kasvua ja kehitystä :)