tiistai 18. joulukuuta 2012

Välitilinpäätös.

Puoli vuotta. Siinäpä se, nyt olen ollut puoli vuotta hyvin vakavasti sairas. Näkyykö se minusta? Näkyypä hyvinkin. Akuutissa kriisitilanteessa "hoidin" itseäni syömällä, siinä ropisi joka ikinen kilo jonka olin alkuvuodesta laihduttanut, tuplana takaisin. Kovat lääkitykset saivat kropan keräämään myös nestettä, turvotus oli aivan järkyttävä, mutta onneksi nyt vähenemään päin. Puoli päätä on edelleen kalju, sädehoito tiputti hiukset tuppoina pois, eikä yhtään karvaa ole kasvanut tilalle. Ja tämän kaiken keskellä minä, joka vihaa ja inhoaa muuttunutta kroppaansa, mutta jonka kanssa on kuitenkin joka päivä pakko olla. Katsoa itseään peilistä, käydä suihkussa ja nähdä kaikki se minkälaisen pyörityksen läpi sitä on akka vedetty.

Perhe. Enkä vain minä ole ollut tämän lingon kyydittävänä, lähipiiri on saanut myös aika haipakat. Lapset ne on niin ihania, uskomattoman viisaita ja äärettömän rakkaita, heille tämä sairaus on ollut ehkä helpoiten käsiteltävissä. Äiti on nyt sairas, äiti menee sairaalaan ja äitiä leikataan, sitten äiti paranee. Näin he sen uskovat, ja saavat uskoakin! Sairaus ei asu meidän kodissa, meillä asuu ihan normaali lapsiperheen arki, se me päätettiin ja se on pidetty. Minä olen myös ollut onnekas löytäessäni niin vahvan miehen, joka on pitänyt tätä arkea pystyssä, sekä nostanut mua säännöllisin väliajoin jaloilleen silloin kun olen kaatunut. Tähän olisi voinut parisuhde kaatua rytisten, kai voi sanoa jo ihmeeksi ettei niin ole käynyt, erotaanhan sitä pienemmistäkin syistä. Onneksi ollaan kasvettu niin lujaa yhteen. Nyt se menettämisen pelko on hyvin raskas taakka kantaa kun on saanut osakseen näin ihanan perheen, ja tunnen olevani jonkinlainen petturi, joka meni ja sairastui ja jättää joku päivä.

Ystävät. On ystäviä ja on ystäviä. Nyt jos koskaan olen oppinut paljon ihmisistä, enkä aina niin hyvää. En ole katkera, olen myös oppinut myös paljon itsestäni ja ymmärsin myös kuormittaneeni vääriä ihmisiä. Ne ketkä uskaltautuivat lähelle, saivat täydeltä laidalta maailmantuskaani, enkä todellakaan kriisini keskellä paljon suodattanut puheitani. Onpa siinä varmaan korvat loistaneet punaisena! Nyt sanon ehkä vähän karskisti, älköön kukaan ottako tätä kovin henkilökohtaisesti, mutta sairas ihminen ei mahdu terveen ihmisen maailmaan, näin se vaan on. Mutta en olisi tässä ilman teitä rakkaat ystävät, olette olleet ääretön tuki ja turva! Ja myös te kaikki tutut ja tuntemattomat, jotka ovat tavalla tai toisella tulleet mun elämääni tämän kriisin myötä, uskon että näiden kaikkien polkujen kohtaamisella on joku tarkoitus, se jää nähtäväksi että mikä...

Kipu. Fyysinen kipu leikkauksen jälkeen alkaa onneksi olla jo mennyttä, johan tässä ollaankin jo puoli vuotta särkylääkettä rouskuteltu! Mutta voi sitä kuka keksisi särkylääkkeen näihin muihin tuskiin.. Monesti jotain asiaa tehdessä tulee mieleen että "teenköhän minä tätä nyt viimeistä kertaa?", suree jo valmiiksi sitä että jos se nyt sitten sattuukin olemaan se viimeinen kerta. Miksi minä joudun ajattelemaan kuolemaa joka päivä, ja todenpuhuakseni pelkäämäänkin sitä? Entä tämä "täysillä eläminen" ja elämästä nauttiminen, mitä ne ovat? Minä menen eteenpäin, päivän kerrallaan, kun en mitään muuta voi.. Eikä tämä kovin nautittavaa ole. Olen ollut vihainen ja katkera, ajatellut pahoja asioita, enkä todellakaan pyydellyt ilkeyttäni anteeksi. Kai sittenkin olen ansainnut tämän kaiken paskan itselleni?

Vittu että vituttaa. Voisin kirjoittaa romaanin, mutta siinä kai se tiivistetysti on. Tämän hetken tunnelmat. Pään magneettikuvat ovat tulossa vasta huhtikuussa, ei sinne asti jaksa edes miettiä, ja miksi pitäisi? Se on kuitenkin onni että pystyn elämään jollain tavoin normaalia elämää, siitä se on tämä riemu revittävä. Eikä joku päivä vitutakaan niin pahasti!


torstai 13. joulukuuta 2012

Suloiset Taalainmaan hevoset!

Kuten monesti ennenkin, surffaan netissä ilman mitään tarkoitusta, eksyn selailemaan sisustuskauppoja ja päätän "ihan vain katsella". Lopputuloshan sitten tiedetään, ihastun johonkin tuotteeseen niin palavasti että se on pakko saada - väliäkö sillä olisiko oikeasti varaa vai ei! No, mutta onneksi nämä ihanuudet eivät nyt ihan täysin konkurssiin vetäneet :)

Ostoksia tein siis Burgundy Rose-nettikaupassa, mukavan ystävällinen palvelu ja nopeat toimitukset. Näin joulun alla oli pakettiin sujahtanut vielä tilaajalahjana jouluisia servettejä :) Tyynynpäällisiä löytyi muissakin väreissä, ainakin mustaa, sinistä ja harmaata, mutta poikkesin linjastani musta-valko-harmaan sisustuksen suhteen ja ostin pirteän punaiset päälliset!

Tosin eihän se tähän loppunut, tämä shoppailu.. Esittelen lisää ihanuuksia heti kun niitä postiin tipahtelee!

Pikkujouluarvonnan voittaja!

Nyt on käsityöaiheinen arvonta suoritettu, jokaisella osallistujalla oli oma numeronsa kommenttijärjestyksen mukaan, ja syötin satunnaisnumerogeneraattoriin numerot 1-5. Kone arpoi numeron: 2!

Eli onnea Mervi (ja äiti)!! :) Laitan sinulle vielä sähköpostia, ja kysyn osoitetta mihin huomenna paketin lähetän! Palkinto sisältää siis molemmat kuvassa olleet korit.

Kiitos kaikille osallitujille ja ihanaa joulunodotusta!

maanantai 10. joulukuuta 2012

Tehotyttönä

Meillä taidetaan tänävuonna marttojen ohjeiden vastaisesti viettää joulu kaapeissa, niissä taitaa minun urakoinnin myötä olla siistimpää kuin ulkopuolella! Itseasiassa tuo kaappien siivous on ollut mukavaa, tulee lisää tilaa ja turhat roippeet tulee heitettyä pois, sekä lisäksi löytää kaikkea minkä olemassaoloa ei edes muistanutkaan! Sain kasattua yhden peräkontillisen verran kierrätykseen meneviä leluja, lastenvaatteita sekä erinnäisiä kodin tavaroita, jotka tänään vietiin SPR:n kirppikselle. Vielä on muutama kaappi raivaamatta, olen tietoisesti niitä vältellyt, mitä ihmettä tehdä esimerkiksi hirmukasalle CD-levyjä, joita ei enää ikinä kuuntele? Olen myös kerännyt noin 15 vuoden kirjeenvaihdon, ja nyt sitä alkaa olla sellainen vuori että päätin eilen niitä loputtomia laatikoita katsoen, että taitaa olla näiden aarteiden aika palaa lämmityskattilassa. Raastaa sydäntä, mutta ehkä näin on parasta, postikortit vievät paljon vähemmän tilaa ja niitä en roviolle vie ikinä!

Tein myös iiiiiiiiihania löytöjä sieltä SPR:ltä, jossakin postauksessa mainitsin ne kuppikynttilät... No nyt pääsen testaamaan ne ihan itse, näihin:

Kauniita kuppeja, eikös? Arvatkaapa mitä noista piti maksaa? Tuo 3 kupin setti asetteineen, yhteensä 1 euro! Ja nuo 4 muuta kuppia, 20 senttiä/kpl! Joten eipä ollut kovin kallis ostosreissu :) Nyt vaan tilaamaan kynttilämassaa ja sydänlankaa, onkohan meillä jotain kattilaa jonka voin pilata massan sulatuksessa?

Olen aina ollut kateellinen kaikille jotka tekee vaikka mitä, ja joilla on aikaa tehdä vaikka mitä.. No nyt alan itse ymmärtää sen että nyt voi nautiskella tästä ajasta ja tekemisen ilosta, ei ole pakko tehdä mitään jos ei halua - mutta voit myös tehdä ihan mitä haluat! Ja tosiasia on sekin että kun pitää itsensä "kiireisenä" niin ei tule mietittyä asioita liikaa.. Sivulauseessa voisin kuitenkin mainita että pään magneettikuvaus on tulossa vasta huhtikuussa.

Vein tänään Haltin näyttelyilmoittautumiset (Jyväskylä 16-17.2.2013) postiin, haetaan sieltä pojalle myös siitoshyväksyntää. Vielä ei ole keväälle morsiamia tiedossa, mutta luulenpa niitäkin löytyvän ;)