keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Onnekkaiden tähtien alla vain muutamalla hyvä joka annetaan..

Kylläpä on välillä kissanomistajan huoli lemmikistään melkolailla mittaamaton, ja vastoinkäymiset kasaantuu. Tällä kertaa en nyt varsinaisesti viittaa omiin kissoihin, vaikka huomenna olenkin kiikuttamassa tuota meidän maatuskaa eläinlääkäriin alaleuasta löytyneen mystisen patin takia. Kissa on hinkannut siitä melkein kaikki karvat pois ja patti on ruvella, eli kissaa selvästi häiritsee, mikä se nyt ikinä onkaan. Toivottavasti se huomenna selviää!

Kuutin velipojan morsian Torniosta sai kaksi pentua joista molemmat menehtyivät :( Ja sitten vielä joulun pyhinä Kuutin Tyyne-emo sai kohtutulehduksen ja kissa on tänään leikattu. Uskomattoman huono tuuri, juuri kun Tyynellekin oli pentue jo suunnitteilla ensi vuodeksi, ja Ukko (Kuutin veli) leikattiin myös kun se rupesi kuseskelemaan. Vaikka nämä en nyt omille kissoille tapahtunutkaan, niin vetää kyllä silti mielen matalaksi ja mietteliääksi, mitä kaikkea näiden rakkaiden eläinten kanssa saattaakaan käydä!

Mutta siinä missä useimmat (ainakin toivottavasti!) lemmikinomistajat ottavat eläimensä terveyden tosissaan ja tekevät kaikkensa jotta eläin saa ansaitsemansa hoidon ja kohtelun, niin olen myös mykistynyt toisten ihmisten välinpitämättömyydestä lemmikkejään kohtaan. Seuraan tässä todella läheltä tilannetta, jossa kissavanhuksella on ollut jo pitkään vuotava napatyrä, mutta kissaa ei viedä lääkäriin. Koottuja syitä tälle eläinrääkkäykselle löytyy: "se on jo niin vanha, ei ne sille mitään tee - lopettavat vielä", "ei ole rahaa viedä" ja niin edelleen. Sitten kiroillaan kun kissa sotkee matot! Tästä tilanteesta on huomautettu useita kertoja eri ihmisten toimesta, mutta mitään ei tapahdu. Olisiko sitten eläinsuojeluilmoitus tässä tapauksessa seuraava toimenpide? Itse olen vähän turhan lähellä jotta voisin puuttua tilanteeseen voimakkaammin, ymmärrätte varmaan että pitäisi edes jonkinlaiset välit säilyttää tiettyihin ihmisiin..

Toivottavasti tuleva uusi vuosi 2012 tuo tullessaan paljon hyvää, onnistumisia ja ilon hetkiä kaikille jotka ovat joutuneet näin vuoden lopussa pettymään ja kokemaan menetyksen surua tai muuta murhetta!

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Kuutti studiossa osa 1. :)

Käytiinpä tässä menneellä viikolla Kuutti-neidin kanssa studiokuvissa, eikä homma tosiaankaan mennyt aivan kuin Strömsössä.. :) Se kuvaaja kyllä myönsi jo heti kättelyssä että hän vasta opettelee eläinkuvausta, mutta silti päätin nyt kokeilla josko sieltä edes se yksi kunnollinen kuva tulisi. Noh, olikin sitten vähän astetta enemmän haastetta saada EDES sitä yhtä kuvaa: kissa sinkoili pitkin studiota ja minä hiki päässä sen perässä, tätä jatkui tunnin ajan kunnes kuvaaja viimein armahti meitä kaikkia ja sovittiin että otetaan vielä homma uusiksi - hänkään ei tainnut ihan tyytyväinen tulokseen olla. Ne nyt otetut kuvat eivät ole mun sähköpostiin vielä tulleet, vähän epäilyttää että liekö sitten ollut mitään mitä lähettää! Mutta odottelen nyt sitä uutta kuvausaikaa, menee varmaan ensi vuoden puolelle.

En muista olenko jo ehtinyt mainita, että Jyväskylän näyttelyilmoittautumiset lähtivät postiin, päästään testaamaan meidän uusi ihana pinkki Sturdi joka odotti mua eilen täällä kotona kun tulin töistä! Se on hieno! Ja tilaus onnistui moitteetta, eli voin suositella tuota Pets Wonder Worldia lämpimästi muillekin, hyvä yhteydenpito ja nopea toimitus. Pitääkin muistaa antaa palaute myös kauppiaalle itselleen. Ainakin Kristiina on ilmoittanut Kuutin velipojan tuonne Jyväskylään myös, autossa olisi näillä näkymin paikka vielä yhdelle matkalaiselle *vink vink* :)

Pohjoisen Rotukissayhdistyksen hallituskin järjestäytyi, tosin ilman mua, kun sattui työvuoro just päällekkäin järjestäytymiskokouksen kanssa. Mutta löytyi ne tehtävät mullekin siitä huolimatta, olen tätä nykyä sitten Porokin kokousemäntä. Tämä on uusi, vasta perustettu toimi, joten pitänee haastatella vielä paremmin Tinttiä siitä mitä kaikkea mun tehtäviin nyt kuuluukaan.

Ai niin, meidän yhdistys järjestää tammikuussa kissankasvattajan peruskurssin, ja olenpa tässä miettinyt josko kävisin kurssin! Helmikuussa käydään sitten siellä Jyväskylän näytelmissä ja sitten koittaakin jännät ajat, kun Kuutti käynee tapaamassa sulhasta ja ruvetaan toivottavasti odottamaan vauvoja :) Mielenkiintoinen alkuvuosi tulossa kissarintamalla!

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Nettishoppailua ja kaverisauna!

On ollut vissiin taas liikaa aikaa, kun olen surffaillut päivät netissä ja tehnyt tilauksia vähän sinne sun tänne! Toki syy voi olla sekin että on kerrankin rahaa, nyt kun äitiyslomalta on taas palattu takaisin palkkaa saavien riviin :)

Mulla on ollut työn alla "mission impossible" kun olen käyttänyt vanhoja kirjepaperivarastojani vähemmäksi, ja niitähän riittää! Nyt kuitenkin katkesi kamelin selkä, laitoin jopa kaksi tilausta vetämään suosikkikauppoihini, Postcard Gardeniin sekä lettersets.com:iin. Toinen paketti tuli jo, siitä lähtee ainakin yksi lehtiö joululahjaksi saksalaiselle kirjeystävälleni.

Kissallekin tein ostoksia, se mun himoitsema pinkki Sturdi on nyt tilattu saksalaisesta verkkokaupasta Pets Wonder World. Päätin lopulta ottaa sen Euro-mallin ihan siltä varalta että joskus Euro-tyypin näyttelyyn eksytään, eikä se ollut kuin 4€ kalliimpi kuin "normaali". Toivottavasti se tulee pian!
Sturdi tuleekin tarpeeseen kun sovittiin Kristiinan kanssa että saan ilmoittaa Kuutin Kes-Kis:in näyttelyyn helmikuun 18-19. päivä, se on meidän viimeinen näytelmäreissu tältä erää kun kissa jää sitten mammalomalle. Mutta päästään nyt kuitenkin pyörähtämään avoimessa luokassa :) Tilaukseen meni myös Atlas 20-kuljetusboxi, josta löysin huipputarjouksen -40% Mustin ja Mirrin verkkokaupasta. Meillä on vaan noita kymppikokoisia boxeja, sekä sitten jättikokoinen nelikymppinen (kolmen kissan kuljetukseen), joten näin ehdottoman tarpeelliseksi saada nyt vielä tuon kokoinen boxi =)

Ja eikä tässä vielä kaikki! Meidän Nino-ipana pian 10kk alkaa kasvaa yli vaunun kopasta, ja kun kerran päiväunet pihalla ovat ihan must niin tilasin vaunuihin ihanan Eisbärchen lämpöpussin lastentarvike.net:istä. Meillä on aiemminkin ollut samanlainen pussi, mutta tyhmyyksissäni olen mennyt myymään sen joskus pois.

Joku aika sitten kirjoitin siitä että meidän lämpöä rakastavat kissat eivät ole löytäneet saunaa, no nyt on! Eilen lähdin saunomaan ja samantien kun kylpyhuoneen ovi aukesi niin Elli pinkaisi salamana lauteille :) Siellä me sitten istuttiin vierekkäin, kissa ja minä, lämpöä +70 astetta ja Elli vaan kehrää tyytyväisenä. Hetki siinä juteltiin päivän kuulumisista (ihana kissa kun niin tosissaan keskustelee ja kommentoi kaikkeen!) ja kun rupesin ottamaan löylyjä niin kissa hyppäsi alalauteelle. Hassu katti!

Kuutti aloitti taas juoksun, reipas väli sillä tulikin edelliseen juoksuun kun lokakuun puolessavälin oli viimeksi kiima. Varasin sille kuvausajan studioon ensi viikolle, toivottavasti sillä on siihen mennessä pahin hörhellysaika jo ohi ettei se kuvaaja vallan säikähdä kovin tuttavallista simskutyttöä!

keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Koti uudistuu

Viimeviikolla tehtiin reissu Haaparantaan, mies nuuskan perässä ja minä tietty Ikean :) Mielessä oli pari asiaa jotka kaipasi muutosta kotona, ja onneksi Ikeasta löytyi sitä mitä etsinkin..

Sängynpääty sai uuden päällisen, menin kauppaan sillä ajatuksella että ruusuja on saatava, ja mikä tuuri: siellä oli kuin olikin ruusu-kuosista kangasta! Valitsin vaalealla pohjalla harmaita kukkia, sitä sai myös sellaisena että harmaalla pohjalla vaaleita kukkia. Tässä ensin kuva vanhasta kankaasta, sitten uudesta:
Pienelläkin rahalla saa mukavasti piristettyä kodin ilmettä. Isommista sisustusremonteista saan vaan haaveilla, suunnitelmissa olisi remontoida alakerran wc, joka on paitsi vanhanaikainen ja ruma, myös äärettömän epäkäytännöllinen säilytystilan suhteen. Siihen olen miettinyt valkoista puolipaneelia (vaikka en mikään paneelin tai yleensäkään puun ystävä sisustuksessa ole, niin tuohon vessaan se sopisi tosi hyvin kun tila on niin reilun kokoinen). Paneelin ylle joku kiva romanttis-henkinen tapetti, altaan päälle jättikokoinen peili ja säilytystilat kuntoon. Sekä lattia ehdottomasti uuteen laattaan, vanha on ihan kamala! Mutta katsellaanpas, jos vaikka alkuvuodesta revittäis se alas?

Sitten mua on häirinnyt meidän keittiön valaisin joka on uuteen, melkein 3-metriseen pöytään auttamatta liian pieni. Hain siihen alunalkaen semmoisia matalaprofiilisia mahdollisimman leveitä kangasvarjostimia, mutta ankaran googlauksen päätteeksi oli pakko todeta että just semmoisia ei vaan enää ole mitä etsin. Mutta löysin sitten kuitenkin ihan kivat varjostimet Ikeasta, ja nyt näyttää taas pöytäkin joltain kun siinä on kokoon sopivat valaisimet katossa!

Tässä ensin kuva säälittävän pienestä lampusta mikä sai väistyä uusien tieltä, ja alla kuva uudesta virityksestä. Niin ja muuten, osaatteko kertoa missä alemmassa kuvassa on kissa?! :)


torstai 24. marraskuuta 2011

Olkoon voima kanssasi :)

Osallistuin postcrossing-foorumilla piparimuotti-vaihtoon ja tänään laatikosta löytyi paketti :) Paketista löytyi ihana koiramuotti:(Jostain syystä blogger nyt haluaa vääntää tuon kuvan aina pystyyn teki mitä hyvänsä, mutta niskat taittaen näkyy paremmin ;) )

Paketista löytyi myös suloinen pieni yllätys: voimasiili!
Lisää tietoa näistä ihanuuksista löytyy täältä Runotalo

Voimaa tässä tosiaan tarviikin, pikkujoulukiireet juoksuttavat töissä ja muutenkin olisi miljoona rautaa tulessa, mutta tuntuu ettei mitään saa tehdyksi!
Kiitos Katjalle ihanasta voimauttavasta paketista :)

tiistai 15. marraskuuta 2011

Kissanpäivät!

Eilisen leivinuunin lämmityksen jälkeen ollaan täällä napa pullollaan herkullista karjalanpaistia ja juuresmuusia, ja kissat ovat päivän löhönneet lämpimällä uuninpankolla - johan on ollut kissanpäivät kuten kuvista näkyy:



Komia on kita kaverilla :) Ja huomatkaa toki myös Kuutin hauska tapa löhötä aina kaverin päällä! Nämä vilukissat osaavat myös suunnistaa pyykkipäivänä kuivausrummun päälle nukkumaan, mutta saunaan en ole seuraa toistaiseksi saanut yrityksistä huolimatta.

Muksut pyysivät välipalaksi pirtelöä ja tulipa siinä sitten käytettyä meidän mixeriä ehkä noin kolmannen kerran kolmen vuoden aikana.. Tosi hurjasti ollut käyttöä sillekin, ostaessa himoitsin kieli pitkällä mansikkamargaritoja joita pyöräyttäisin joka ilta, eipä ole tullut pyöräytettyä ei.. Mutta nyt duunattiin mansikka-suklaapirtelöä ja olihan hyvää!



400 g mansikoita
1/2 l suklaanougat jäätelöä
2 rkl sokeria
2 tl vaniljasokeria
n. 1/2 l maitoa

Näistä tuli pari kannullista (melkein 2 litraa) naminami-pirtelöä, omaan satsiin lisäsin vielä kourallisen neljän viljan puurohiutaleita niin sai vähän mukavamman rakenteen ja lisää makua.

maanantai 14. marraskuuta 2011

Ylläriiiiii!!!!!!!!!!!!!!

Mies tuli töistä ja antoi käteen pienen paketin. On vissiin mennyt "kuittailut" kuuleviin korviin, oon nimittäin välillä kysellyt kukkien tai muiden pienten yllätysten perään, ja selitys miksi niitä ei turhan usein tässä taloudessa näy on ollut että sitten vaimo kysyy heti epäillen että mitäs nyt on tullut tehtyä, kun lahjoja/kukkia tulee.. Mutta nyt mä sain paketin, ja sieltä paljastui ihanat korvakorut x2!


Isäkin tuli käymään, käytin heti tilaisuutta hyväkseni ja pyysin sitä laittamaan leivinuuniin tulet :) Mulla ei vielä kahden vuoden asumisenkaan jälkeen oikein onnistu tulien virittäminen leivariin, pannuhuoneen lämmityskattilan saan juuri ja juuri sytytettyä. Ihanaa kun tulee talvi ja saa taas ruveta tekemään leivinuunissa pataruokia, laitoinkin nyt karjalanpaistit uuniin muhimaan - huomenna herkutellaan!



Niin ja Helmi oli taas vaihtanut nahkansa, on se vaan jo aika pitkä matonen! Piti oikein ottaa kamera käteen ja kuvata todistusaineistoa. On muuten hauska (tai no hauska ja hauska..) huomata että meidän lapset ei nyt yhtään pelkää käärmeitä, kun meillä on kotona sellainen. Ovat aina naamallaan käärmeen boksissa ja minä huudan niitä kauemmaksi, mulla puolestaan pelottaa että se on kiinni jonkun nenässä vielä! Puhumattakaan siitä että joku kaunis kesä ne varmaan tulevat sisälle kantaen jotain pihalta löytämäänsä kyykäärmettä: "äiti kato mitä mä löysin!".


Sitten vielä muutama koti-kuva, kunhan leikin kameralla..



Pikkujouluilua

Pidettiin hyvän ystävän kanssa viikonloppuna pikkujoulut, tosin ilman minkäänlaista kytköstä itse jouluun (paitsi että onnistuin yllättämään ystin pikkujoululahjalla, vaikka meillä ei mitään puhetta lahjoista ollutkaan - on vaan niin kiva yllättää!). Aamupäivästä mentiin Teknopalatsille kokeilemaan hotjoogaa, ja se oli NIIN kivaa! Ohjaaja piti tosi monipuolisen tunnin ja se salin lämpö oli tämmöiselle vilukissalle aivan luksusta. Harmi että ollaan vähän turhan kaukana siihen että tuosta tulisi mitään sen säännöllisempää harrastusta!

Pienen katkoksen tyttöjen iltaan teki Pohjoisen Rotukissayhdistyksen syyskokous, jonne livahdin joogan jälkeen. Olin ensimmäistä kertaa mukana ja heti alkoi vastuu painamaan hartioita kun minut valittiin uudeksi jäseneksi hallitukseen! Mukavaa ja mielenkiintoista päästä toimintaan mukaan *hyräilee Sirkesalon biisiä: annoin pikkusormen, ja se vei koko käden..* :)

Kokouksen jälkeen päästiin taas jatkamaan ystävän kanssa iltaa, mentiin Istanbuliin syömään ja juomaan oikein pitkän kaavan mukaan. Alkupalaksi jaettiin mezelautanen joka oli täynnä ihania pikkumaistiaisia, ja rohkaistuin maistamaan jopa naudan kieltä heti sen jälkeen kun kasvissyöjänä kunnostautunut kaverikin sitä söi :) Pääruoaksi muhkea sisäfileepihvi vuohenjuustokuorrutuksella ja iso lasillinen hyvää punkkua, Istanbul ei todellakaan pettänyt odotuksia! Jälkkäriä ei enää mahtunut kummankaan massuun, mutta kipiteltiin vielä Graaliin ja höpöteltiin viinilasillisten verran vielä kaikkea, sitten olikin jo aika hypätä bussiin ja suunnata kotiin. Mahtoi kanssamatkustajat ihmetellä kun mulla oli koko matkan typerä onnellinen hymy naamalla, niin ihana piristysruiske se lauantaipäivä oli tähän harmaaseen, mitäänsanomattomaan syksyyn!

Tästä eteenpäin ollaankin sitten tekemässä pikkujouluja muille, äitiysloma loppuu ja työt alkavat taas tämän viikon perjantaina! Navetta oli saanut uudet hienot kotisivut, tervetuloa kaikki uudet ja vanhat asiakkaat meille nauttimaan ihanasta miljööstä ja tietysti hyvästä ruoasta :)

lauantai 5. marraskuuta 2011

Maratonjuoksukoulu viikot 1-5

Reilu kuukausi on nyt juoksukoulua takana ja ohjelmassa on nyt edetty hölkkälenkkeihin, ensimmäiset 4 viikkoa mentiin oikeastaan kokonaan kävellen muutamia hölkkäpätkiä lukuunottamatta. Alkuun meinasi penikkatauti iskeä (tuskaa!), onneksi se meni nopeasti ohi! Eihän tämmöisen sotanorsun juokseminen kovin kevyen ja vaivattoman näköistä vielä ole, mutta toivoa sopii että treeni alkaa vähitellen näkymään myös vyötäröllä.

Seuraava kuukausi mennään hölkäten 20-35 minuutin lenkkejä, ohjelman mukaan tammikuun lopussa pitäisi jo jaksaa juosta melkein tunti. Kunnon kehittymisestä vielä tässä vaiheessa on vaikea sanoa, mutta ainakin jokaisen lenkin jälkeen on tosi hyvä olo ja alkaa vähitellen pääsemään muutenkin "makuun" tästä touhusta.

Kunnon lenkkikamppeet pitäisi kyllä hommata pikimmiten, totesin että maalis-huhtikuussa käyttöön otetut lenkkarit alkavat olla jo eläkeiässä, eikä tuo vettä hylkivä ulkoilutakki ole todellakaan mikään hengittävä! Siinäpä se sitten on kun ei ymmärrä noista nykyaikaisista teknisistä vaatteista ja kengistä mitään, menet kauppaan ja tottakai ne myyvät sulle kaikkein kalleinta ihan vaan sen takia kun et tiedä mitä haluat.. :)

Vähän asian vierestä vielä mutta kuntoiluun liittyen kuitenkin, ajateltiin kaverin kanssa käydä testaamassa hotjoogaa! Tämä on osa meidän pikkujouluilu-suunnitelmaa, siitä enemmän sitten kunhan päivän ohjelma vahvistuu.

Ja vielä vähän enemmän asian vierestä, meitin äitiysloma loppuu! Kalenteriin on ilmestyneet jo ensimmäiset työvuorot, 18.11. se taas alkaa (viimeistään). On kyllä mennyt 9 kuukautta nopeasti pienen poikasen kanssa. (Tosin nyt kun mietin niin eivät olleet kaksosetkaan paljon isompia kun jatkoin opintoja vuonna 2008.) Uudet kuviot edessä siis meidän perheessä tälle syksylle!

perjantai 4. marraskuuta 2011

Kuvia ja kuulumisia


Ihan ensiksi Nino haluaa kiittää ihanasta lämpimästä paketista, josta löytyi jopa kahdet erikokoiset villasukat pieniä varpaita lämmittämään tulevan talven pakkasilla! Voitin siis yhden arvonnan Postcrossing-foorumilla jossa sai palkinnoksi toivoa sukkia itselleen tai ihan kenelle tahansa, ja nyt sai pikkumies hienot sukat :) Tässä vielä kuva ja isot kiitokset Minnalle, jos satut tätä blogia lukemaan!

Lokakuun lopussa kaksoset täyttivät 4 vuotta ja pääsin taas tekemään voileipäkakkua. Naapurin pakkasesta pikkuinen pala palvihirveä ja mikä olisikaan voinut enää mennä pieleen! Tein myös "rieskarullia" mutta kääreeksi tulikin loppujenlopuksi tortillakuoret, toimivat mielestäni paremmin kuin halkeileva rieska. Reseptin voinkin nakata suoraan tähän, jos joku haluaa viikonloppuna herkkuja taiteilla:




LÄMMINSAVULOHIRULLAT

8 kpl isoja tortillakuoria
1 pkt katkarapu tuorejuustoa
n. 400g lämminsavulohta (tai kylmäsavua, graavia tai mistä ikinä tykkääkin)
rucolaa tai tilliä (itse tykkäsin rucolasta välissä)

Sitten vaan kuorille täytettä, itse tein niin että levitin ensin tuorejuuston pohjalle, päälle lohta ja rucolaa ja rullalle. Varmasti toimii myös niin että tekee mössön lohesta ja tuorejuustosta, mutta sen rucolan lisäisin sitten mössön päälle eli en sekoittaisi sinne. Kannattaa tehdä rullat edellisenä iltana jääkaappiin valmiiksi, ehtivät vähän asettua ja pysyvät paremmin kasassa kun seuraavana päivänä leikkaa sopiviksi 1-2cm paloiksi. Yksinkertaista ja hyvää!














Yhtenä iltana kannoin Elliä ja Kuuttia yhtä aikaa sylissä ja tuntuivat niin kovin samankokoisilta käsiin että piti sitten käyttää katteja mielenkiinnon vuoksi puntarin kautta. Yllättäen olivat grammalleen saman painoisia, mikä kuulostaa vähän hassulta kun onhan Elli kuitenkin vuoden vanhempi :) Mutta hyvän kokoinen on siis simskuneiti, kyllä sille onkin ruoka maistunut! Puntari heilahti siis lukemiin 3,6kg, Elli on reilu 1,5-vuotias ja Kuutti 8kk.

Ostin myös uudet kissanvessat, meillä oli aiemmin laidalliset laatikot ja nämä hienohelmat (Elli varsinkin) tykkäsivät käydä laatikolla siinä reunalla keikkuen, eihän sinne hiekalle voinut mennä seisomaan, hyi! Monesti siinä sitten kävikin niin että tuotokset myös löytyivät siitä reunalta ja haju sen mukainen tottakai. Nyt on sitten undulaattikerhon orrella keikkumiset ohi, kun Zooplussalta tuli jättipaketti ja kaksi ihanaa pinkkiä katollista kissanvessaa. Tosin eihän se laatikoiden vaihto mennyt aivan kuin Strömsössä, seuraavana aamuna löytyi paskat siitä oviaukon edestä eikä tarvi hirveetä salapoliisityötä tehdä hakiessaan syyllistä - voin sieluni silmin nähdä Ellin keikkumassa siinä oviaukon laidan päällä ja miettimässä että miten päin tässä nyt ne paskansa vääntää. No, sen jälkeen on töötit löytyneet oikeasta paikasta :)

torstai 20. lokakuuta 2011

Ystävät

Herkkujen herkku: puolukka-kinuskipiirakka


Jostain kumman syystä olen innostunut nyt leipomisesta ihan tosissaan, kohta ei ole enää pakastimessa tilaa uusille leipomuksille eikä niitä yksinkään viitsi syödä (voisin kyllä, mutta olisin kohta niin iso etten mahtuisi ovesta ulos..).

Mutta sainpa ihanan reseptin (kiitos Sanna, kiitos Johanna!) ja luvan kanssa nyt sen jaan teille muillekin :) On muuten tosi hyvää!



PUOLUKKA-KINUSKIPIIRAKKA (pellillinen)

piirakka:

6 kananmunaa
3 dl sokeria
4 dl maitoa
250 g voita
8-9dl vehnäjauhoja
4 tl leivinjauhetta
n. 1 l puolukoita

* sulata ja jäähdytä voi
* vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi
* yhdistä kuivat aineet ja lisää yhdessä maidon kanssa vuorotellen vaahdon sekaan
* lisää taikinaan lopuksi voisula
* levitä taikina leivinpaperin päälle uunipellille, lisää haluamasi määrä puolukoita taikinan pintaan (halutessasi voit pyöräyttää marjoihin 1rkl perunajauhoja ja 1 rkl sokeria ennen kun heität marjat taikinaan)
* paista 200 asteessa 20-30 minuuttia

Piirakan paistuessa keitellään kinuski, eli kattilaan

2 dl kuohukermaa
2dl fariinisokeria
(2tl vaniljasokeria)

ja sitten vaan keitetään noin 15 minuuttia hyvin sekoittaen, kunnes "soosi" alkaa jämäköityä.

Lisää kinuski kuuman piirakan päälle, tai jos haluat sen jäävän enemmän pintaan (kuten kuvassa) niin jäähdytä piirakkaa hetki ennen kinuskin lisäämistä.

NAMS!

tiistai 18. lokakuuta 2011

Ihanat mokkapalat

Pakko jakaa, kun kerrankin löytyi tosi hyvä ja toimiva resepti! Ainakin itse tykkään että tuo piirakkapohja saa olla ennemminkin vähän kostea ja pehmeä, eikä sellainen muru-kuiva käntty johon meinaa tukehtua, ja tällä ohjeella tuli juuri sellaista ihanaa :) Mulla ei ollut kaapissa mitään oikeaa kaakaojauhetta, mutta ihan hyvä tuli kaakaojuomajauheellakin. Ne jotka haluavat suklaisempaa makua, käyttävät toki sitten oikeaa kaakaota.
Ei muuta kuin kokkailemaan!


MOKKAPALAT (pellillinen)

pohja:
5 dl vehnäjauhoja
4 munaa
3 dl sokeria
2 dl maitoa
200 g voisulaa
3 rkl kaakaojauhetta
3 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria

kuorrutus:
1 pkt tomusokeria (500g)
50 g voita
5 rkl vahvaa kahvia
1 rkl kaakaojauhetta
nonparelleja/kookoshiutaleita/mitä ikinä haluaa päälle laittaa

* sulata ja jäähdytä voi
* vatkaa sokeri ja kananmunat vaahdoksi
* sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne maidon kanssa vuorotellen vaahdon joukkoon
* sekoita voisula taikinaan
* kaada leivinpaperin päälle syvälle uunipellille ja paista 200 asteessa noin 15 minuuttia

* sulata kuorrutteeseen tuleva voi, sekoita kaikki ainekset tasaiseksi massaksi (tässä vaiheessa voi vielä tarkistella nesteen määrää, jos on liian tönkköä tavaraa niin lisää vähän kerrallaan kahvia)
* levitä kuorrutus hieman jäähtyneen pohjan päälle, äläkä säästele nonparelleissa :)

perjantai 14. lokakuuta 2011

Pieni simasuu siamilainen :)

MEEEOOOOOOOOOWWWW, KUURRRRRRRR, HUURRRRRRR!!!!!!!!!!!! Näin meillä taas huudetaan! Kolme viikkoa edellisestä kiimasta ja taas ollaan poikakaveria vailla :) Hassu kissa! Ensin huudetaan tyhjäpäistä parkua puolisen tuntia, pyöritään ja vaelletaan ympäri kämppää rauhattomasti, sitten nukutaan tukevat päiväunet joko kissakaverin tai ihmisen kainalossa, syödään ja homma jatkuu taas. Onneksi sentään neidin ruokahalu ei ole kadonnut mihinkään, mun mielestä se saattaa jopa syödä enemmän nyt juoksun aikana kuin normaalisti. Monestihan juoksevat naaraat riutuvat ihan olemattomiin kun unohtavat syödä miestä metsästäessään.

Ihan hölmöhän se on, tarjoaa itseään kaikelle mikä liikkuu ja antaa lastenkin venytellä ja vanutella sitä miten vaan. Edes se, kun 7kk ikäinen poika ryömii viereen ja ottaa molemmin käsin selkänahkasta/hännästä/jalasta kiinni ei saa kissaa lähtemään paikaltaan mihinkään, hurisee vaan onnessaan siihen asti kunnes joku tulee nostamaan kissan pois tilanteesta :) Eli pelastammeko nyt kissaa pojalta, vai poikaa kissalta - sen päättäköön jokainen itse! Pysyisivät vaan nuo juoksut jatkossakin edes tällä kolmen viikon välillä, se tiheään juokseminen kun ei ole kovin hyvä juttu.

Viikonlopun alkajaisiksi laitoin sämpylätaikinan kohoamaan, saa nähdä onnistuinko nyt saamaan taikinaan tarpeeksi makua. Edelliset sämpyläsatsit eivät olleet ehkä kaikkein maistuvimpia, toiset tein ihan veteen ja vehnäjauhoihin, toiset maitoon ja sämpyläjauhoihin. Nyt latasin taikinaan puolet vehnää, puolet sämpyläjauhoja, voita, oliiviöljyä ja pinjansiemeniä, suolaa niin että heikompaa hirvittää, ja nesteenä 1/2 vettä ja 1/2 maitoa. Jos eivät rupea maistumaan niin en kyllä leivo enää ikinä! Meinasin kyllä hakea kaupasta porkkanoita mutta laiskuus iski, joten ei porkkanasämpylöitä tänään..

tiistai 11. lokakuuta 2011

Kes-Kis Jyväskylä 8-9.10.2011


Kuten kuvasta näkyy, oli Kuutti toisella näyttelyreissullaan jo ihan konkari ja käyttäytyi aivan ihanasti! Mikä helpotus, vähän kummitteli vielä mielessä se ensimmäinen päivä Kokkolassa kun se veti rallia ympäri häkkiä koko päivän. Nyt neiti nautiskeli päiväunista omassa pinkissä pesässään, ja kun vielä Tintin neuvosta otin kissan tuomaripöydän viereenkin tuossa pesässä niin sekin selvästi rauhoitti kissaa.

Lauantaina Kuutti oli venäläisellä Elena Noskovalla, joka hauskasti puhui englantia ja venäjää sekaisin - yritäpä siitä ottaa sitten selvää :) Hyvin kasvava, lupaava kroppa ja hieno profiili. Mitään varsinaisesti negatiivista ei arvosteluseteliin kirjattu, enkä nyt sanasta sanaan muista mitä kaikkea siinä pöydässä puhuttiin. Tulos EX1.

Sunnuntaina oltiin Dorte Kaaen pöydällä, jonka ensimmäinen kommentti oli "wow, what have you been feeding to her?", ja kehui todella paljon Kuutin kokoa. Myös pään profiili sai erityiskiitosta, mutta olipa Dorte myös ensimmäinen joka huomautti kissan vinoista silmistä. Sanoi ettei ne varsinaisesti ole vinot, mutta semmoinen pieni vinksotus niissä on - ja onhan niissä :) Tulos EX1. Vähän harmitti kun Kuutilla piti näyttelyluettelon mukaan olla vastustaja sunnuntaina, mutta se ei ollutkaan paikalla. Olisi tullut vähän lisää mielenkiintoa ja olisi itsekin päässyt vertaamaan melkein samanikäistä naarasta Kuuttiin. Päästiin jopa TP-valintoihin asti, vaikka tietysti siellä porhalsi taas kollipojat ohi niin että vilahdus vaan kävi. Ehkä tulevaisuudessa avoimessa luokassa voisi pärjätä paremmin?

Nyt kun on pari näyttelyä takana ja alkaa itsekin päästä vähän jyvälle siitä kaikesta, niin onhan se aika mielenkiintoista touhua ja ennen kaikkea mukavaa, meillä oli ihan huippu porukka reissussa! Ei siis varmastikaan jää viimeiseksi kerraksi kun näyttelyreissuille lähden, mutta nähtäväksi nyt jää miten ensi vuonna päästään, kun meillä on niitä kissavauvojakin (toivottavasti!) tulossa johonkin väliin. Katselin minä kyllä tuota Elliäkin että olisko siitä ehkä.. Mutta päädyn yhä uudelleen siihen että ei se sinne halua, joten en sitä halua kiusata. Ellin kaksi siskoakin oli muuten Jyväskylässä, Feanorian Dabria sekä Feanorian Dreamscape eli Nötterö. Olivat kyllä hyvin paljon Ellin näköisiä ja oloisia, Nötterö varsinkin :)

Pikku hylkeenpoikanen sekä emäntä kiittää ja kuittaa, oli hauskaa!

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Tänään meillä on hyviä uutisia :)

Tai oikeastaan nämä kyllä ovat jo eilisen uutisia, mutta kissojen PRA-testien tulokset tulivat ja Kuutti on terve! Kaikki testatut Feanorian-kissat saivat saman tuloksen, hieno homma :) Saipahan itsekin huokaista helpotuksesta, että se mun ottama näyte sitten onnistui!

Tällä viikolla aloitin myös treenaamisen maratonille, uskomatonta mutta totta! Sain ennakkoon joululahjaksi juoksukoulun ja nyt on tavoitteet tuolla ensi syksyssä, jos sen puolikkaan saisi sitten kunnialla juostua. Alkuun aloitellaan varovasti ja vasta kolmannella harjoitusviikolla ruvetaan ottamaan juoksuaskeleita, mielenkiinnolla odotan miten kunto rupeaa kasvamaan. Sanonpahan vaan että on se onni että illat on jo pimeitä, niin saa tuolla kenkkasta menemään ilman että kukaan näkee :)

Illalla pakkailen taas reissukamppeet kasaan, pieni gallup naapurien kesken ja löytyi lainaan ahteri-ystävällisempi retkituolikin - miten mukavaa että se kamala pilkkijakkara jää kotiin! Sovittiin että olen lauantaina 04.30 Oulussa hakemassa matkaseuraa kyytiin, joten voi olla vähäuninen yö taas tuo pe-la. Saapa nähdä jääkö ensimmäiseksi ja viimeiseksi kerraksi kun lähden tuota matkaa ajamaan vasta näyttelyaamuna. Taidanpa vielä kerran lukea sen 52-sivuisen näyttelysääntökirjan läpi, jos sieltä tarttuisi taas päähän jotain ja matkaseura välttyisi tuhansilta tyhmiltä kysymyksiltä!

tiistai 4. lokakuuta 2011

Rakas joulupukki...


Meidän 7-vuotias rupesi tekemään hyvissä ajoin toivelistaa joululahjoista, ja tämä osui silmään kun paperi keittiön pöydällä lojui.. Meidän ehkä pitää vielä varmistaa että minkälaisia KOURUJA tyttö tarkoittaa, että osataan varmasti hankkia oikeanlaisia :) Olisihan se kertakaikkisen harmi jos lahjana tulisi sitten ihan väärän mallista kourua!

Rupesin sitten itsekin mietiskelemään että mitähän voisin toivoa joululahjaksi, meidän perheessä tahtoo aina mennä niin että lapsille on lahjoja säkkikaupalla ja me aikuiset ei enää edes osata ajatellakaan että voisi jotain haluta ihan itselleenkin. Muutaman asian kuitenkin keksin, toivottavasti joulupukki lukee tätä blogia :)

* Hugo Boss:in Deep Red-hujuhaju, se vaan on niin ihana!
* talviseen juoksutreeniin sopivat lenkkikamppeet (mitä ne nyt sitten onkaan, ei hajuakaan vielä)
* villasukat
* kosmetologin lahjakorttikin olisi kiva
* sisäliikuntakengät

Ja jos mukaan laitetaan vielä toiveet jotka eivät ole pelkästään minulle henk.koht.

* me yhdessä Kuutin kanssa toivotaan pinkkiä Sturdia :)
* uusi astianpesukone (pieni vaatimaton toive..)


No niin, jospa tämän epävirallisen toivelistan myötä olisi myös lupa ajatella ja suunnitella joulua, vaikka olenkin sitä mieltä että kaupallinen jouluhabitus alkaa aivan liian aikaisin. Tänä jouluna halutaan ehdottomasti olla kotona, yleensä ollaan reissattu joulunviettoon Kuusamoon mutta nyt olen luultavasti töissä, eikä me olla vielä täällä uudessa kodissa vietetty yhtään joulua muutenkaan. Omat, meidän näköiset jouluperinteet on siis vielä kokonaan kehittelemättä. Paitsi että tytöt keksivät jo yhden, joulusaunassa ei kuulemma enää voi käydä, kun se joulupukki jotenkin kummasti aina ajoittaa vierailunsa siihen kun lapset ovat saunassa! ;)

maanantai 3. lokakuuta 2011

Muutama kuvatus Kokkolasta




Juu, ensi kerralla järkkäri mukaan. Ei muuta kommentoitavaa :)

Jyväskylä kutsuu!

Ja toista näyttelyreissua pukkaa heti kun ensimmäisestä ollaan toivuttu! Lauantaina startataan taas samalla kokoonpanolla kohti Jyväskylää, sissimeiningillä paahdetaan aamusta sinne eli lähtö on todella aikaisin. No, ehkä tällä kertaa uni maistuu jo paremmin minullekin, viimeksi meni niin jännäillessä että yöunet jäivät turhan vähiin :) Ja ehkä nyt jo pärjään ilman "muista kissa"-muistilappua keittiön pöydällä?!

Kuutti kävi eilen pesulla, kovaäänisesti kyllä toimenpidettä protestoi ja kaverit huusivat yhtä järkyttyneitä kylpyhuoneen oven takana :) Nyt kuitenkin tyytyi osaansa eikä rimpuillut niin kovasti kuin viimeksi. Sitten enää korvakarvat raaputella ja kynnet leikata, siinäpä on taas neiti valmiina näyttelyyn. Voin sanoa ettei minusta ikinä olisi minkään pitkäkarvaisen rodun hoitajaksi, että hattua nostan kyllä heille ketkä niitä upeita turkkeja jaksavat ja osaavat ylläpitää - minä taidan pysyä näissä lyhytkarvaisissa kavereissa. Näyttelykuulumisia päivittelen blogiin ensi viikolla, en ole vielä edes katsonut ottamiani kuvia Kokkolasta, että onnistuiko niistä yksikään. Järkkäri olisi ollut fiksumpi valinta, tuo rähjäinen pokkari ei oikein toiminut..

Onhan sitä jo "sillä silmällä" tutkiskeltu myös ensi vuoden näyttelykalenteria, mutta saa nyt nähdä mihin aikaan tuolle Kuutille aletaan niitä astutushommia suunnittelemaan, jotta mennäänkö mihinkään vai ei. Elliä kun en kuitenkaan halua näyttelyillä kiusata, se on sen luontoinen että saisin siltä varmaan ikuiset vihat niskoilleni jos tietentahtoen sen veisin paikkaan jossa se pelkäisi ja stressaisi itsensä hengiltä. Kuutti näytti kuitenkin sopeutuvan nopeasti vaikka olihan se lauantai Kokkolassa sillekin aika järkytys, mutta sunnuntaina jo kuin aivan eri kissa!

Ajattelinpa uskaltautua myös Porok:in (Pohjoinen rotukissayhdistys, jonka jäsen olen) tulevaan syyskokoukseen. En ole mikään yhdistysaktiivi ollut ikinä, mutta kun nyt nämä kissatouhut ovat vieneet ainakin jo yhden käden niin pitää varmaan tarjota myös toistakin! :)

maanantai 26. syyskuuta 2011

Näytelmiä Kokkolassa 24-25.9.2011


Edelleen kovin väsyneenä ja hämmentyneenä kaikesta näkemästäni ja kokemastani yritän vähän kertoilla meidän mielenkiintoisesta viikonlopusta.

Lauantai aamuna 1,5 tunnin yöunien jälkeen (ai miten niin mua on vähän jännittänyt?!) hypättiin Kuutin kanssa autoon klo.5.30, ajettiin Oulun kautta Kempeleeseen ja poimittiin matkan varrelta muut kyytiläiset kissoineen mukaan. Päätettiin ajaa pysähtymättä suoraan Kokkolaan, ja oltiin siellä noin 08.40.

Tämä Kokkolan kissanäyttely oli nyt lajissaan ensimmäinen sekä mulle että Kuutille, ja voin sanoa että sen kyllä huomasi! Kuutti-raukka veti ensimmäisen päivän takapuoli edellä rundia pitkin Sturdin seiniä, ei syönyt/juonut/käynyt vessassa lainkaan. Ja minä puolestaan esitin ehkä noin 1.000 000 tyhmää kysymystä, kun ei ihan tahtonut mennä jakeluun kaikki säännöt ja tavat näyttelyn aikana, varsinkin tuo ensimmäinen päivä meni ihan vaan ihmetellessä.

Mulle tuli vähän yllätyksenä kuinka pitkä tuo yksi näyttelypäivä on, ja tulipa todettua sekin että hyvä tuoli on enemmän kuin sata jänistä - pikkuinen pilkkijakkara ei ihan täyttänyt kaikkia mukavuusnormeja! Ja oli tosi paljon apua siitäkin että kasvattaja oli mukana neuvomassa ja ohjaamassa, yksinään olisin ollut vielä enemmän kuutamolla. Kristiina esitti Kuutin lauantaina, joten en ihan kaikkea tuomarin palautetta kuullut, mutta ainakin koosta tuli kiitosta. Tulos EX1, ainoana omassa värissään :)

Sunnuntaina olikin jo ihan eri meininki, kun itsekin pysyi vähän kartalla tapahtumista ja osasi vähän ennakoida tulevaa. Kuuttikin totesi että oikeastaan siellä ei ollutkaan niin pelottavaa, nukkui kaikessa rauhassa, söikin ja kävi jopa hiekkalaatikolla. Oli mukavaa huomata että kissa rentoutui, oli siitä lauantaista vähän huono omatunto kun sillä tavalla kissaa "kiusaan". Kissat arvosteli sunnuntaina tanskalainen tuomari, ja hätäilin että ymmärränkö sen puheista mitään kun oli sovittu että hoidan itse Kuutin esittelyn sinä päivänä. Mutta hyvin ymmärsin, ja sain samalla kokemusta niin että tästä lähtien vien kyllä kissan aina itse, kuulenpa samalla sen arvostelun siitä aitiopaikalta :) Kuutti sai kehuja, tuomari oli sitä mieltä että kissa on hyvää materiaalia kasvatukseen, vaikka ei varmaan tule olemaan se kirkkain tähti näyttelyissä. Ja nyt kun sitä olen makustellut, niin sehän ei siis voisi olla yhtään parempi palaute kissasta, jota on jalostuskäyttöön suunniteltu. Ja samallahan siinä sai myös kasvattaja vahvistusta sille että on valinnut hyvän kissan jatkamaan linjaa.

2 viikon päästä meillä on sitten edessä Jyväskylän näyttely, mielenkiinnolla odotan sitäkin ja toivottavasti Feanorian-kissat edustavat siellä yhtä hienosti kuin Kokkolassa :)

Tässä vielä viikonlopun tulokset meidän porukasta:

Feanorian Electrocute "Kuutti"
24.9.2011 tuomari J. Jyrkinen EX1
25.9.2011 tuomari J. Billing EX1

Feanorian Enterprise "Ukko"
24.9.2011 J. Jyrkinen BIS (kitten 6-10 months)
25.9.2011 J. Billing BIS (kitten 6-10 months)

Feanorian Charlotte Russe "Lotte"
24.9.2011 J. Jyrkinen CAP
25.9.2011 J. Billing CAP

tiistai 20. syyskuuta 2011

Valmistautumista ensimmäiseen näyttelyyn

Enää muutama päivä aikaa meidän ihka ensimmäiseen kissanäyttelyyn, ihan vähän jo jännittää! Jännityksen aiheet tosin ovat tyyliin "muistanko ottaa kissan mukaan lähtiessäni", kun tuntuu välillä että tämä äitiysloma on pehmittänyt pään ihan täysin :)

Kuutti pääsi pesulle (pääsi ja pääsi...) viime perjantaina, suoranaisesti ei varmaankaan nauttinut toimenpiteestä tippaakaan mutta yllättävän vähillä taisteluilla siitä selvittiin. Korvakarvojen trimmaukseen kävin marketista ostamassa kulmakarvaveitsen ja ollaan nyt muutamana iltana korvia sen kanssa siistitty, totesin että oli hyvä aloittaa ajoissa kun ei tuo tekniikka ole vielä täydellisesti hallussa, eikä kissalla kovin pitkä pinna emännän räpöstyksille. Ja on muuten huomattava ero karvallisten ja karvattomien korvien välillä, neidin korvat näyttävät nyt entistäkin isommilta! Ihania jättikorvia nämä itämaiset. Kynnet pitää muistaa lyhentää vielä perjantai-iltana.

Tänä iltana ajattelin jo vähän pakkailla, tai ainakin hakea esille kaiken tarvittavan. Kissan rekisterikirja ja näyttelyn vahvistuskirje on ehkä viisainta nostaa jo nyt silmien alle, ettei ne tärkeimmät sitten vaan unohdu. Ruoat on ostettu ja hiekkalapio, hiekat on vielä kaupassa. Ostin myös mikrokuituliinan karvan siistimiseen, Kristiina lupasi lainata silkkitippoja. Lauantai aamuna onkin sitten aikainen lähtö, saan itse pompata ylös varmaan jo heti neljän jälkeen aamuyöstä (aamu-unisen painajainen!) että olen sitten kuuden molemmin puolin noutamassa kyytiin muut näyttelymatkalaiset. Tähdätään siihen että oltaisiin Kokkolassa noin klo. 9:00.

Niin ja jouduttiin ottamaan Kuutilta eilen se DNA-näyte uudestaan, minkä siis piti olla jo matkalla tutkittavaksi. Todella luotettava kotimaan postilaitoksemme (kai huomaatte tietyn sarkasmin piikin..) oli hukannut yhden kissan näytteet, joten otettiin sitten kaikki näytteet uusiksi.. Toivottavasti nyt kaikki menee putkeen ja saadaan oikein hyviä negatiivisia testituloksia :)

lauantai 17. syyskuuta 2011

Karvoja ja korvia!






Herkkuja





Näin nälkäisenä onkin hyvä hetki ladata muutama kuva tekemistäni kakuista ja muista herkuista. Kaikki paitsi kuopuksen ristiäisissä tarjotut suklaat ovat omaa käsialaani, nuo iki-ihanat "niminamut" ovat Nelituuliasta.

Jo ammatinkin puolesta ruoanlaitto ja leipominen kiinnostaa, kerään keittokirjoja ja uusia reseptejä ja tykkään kokeilla uusia juttuja. Monesti parhaat maut ja yhdistelmät kuitenkin syntyvät vähän kuin vahingossa ja ilman mitään tarkkoja ohjeita, siksi omista ruuista on äärettömän hankalaa antaa "kunnon" reseptiä kun joku sellaista pyytää. Suomalaista ruokakulttuuria tulee vietyä myös maailmalle postcrossingin myötä, ja onpa eräs saksalainen kirjeystäväni kunnostautunut korvapuustien tekijänä!

Viime aikoina olen muistellut lapsuuteni aikaisia makuja, ja niistä inspiroituneena mm. testasin ensimmäistä kertaa itse kampanisuja. Ja miten tehdään niin pehmoista pullaa kuin lapsena mummolassa sai?! Kaipaan myös itse keitettyjä mehuja ja hilloja. Pakkasessa olisi kyllä marjoja, pitikö ruveta poppaliemien tekoon - voisi tämä syysflunssakin kaikota?

maanantai 12. syyskuuta 2011

Meillä juostaan taas!

Kuten Kuutin siskokin antoi omalla esimerkillään jo odottaakin, pamahti se toinen kiima päälle Kuutillekin - vain 2 viikkoa ensimmäisestä! Eilen iltapäivästä alkoi sellainen vihjaileva kiehnääminen ja äänen avaus, illalla ei ollut enää epäilystäkään mistä on kysymys. Eipä muuta kuin viestiä laittamaan Kristiinalle.

Tämähän on nyt hieman hankala tilanne, varmaan sekä Kristiinaa että itseänikin lähinnä huolestuttaa näiden usein toistuvien kiimojen mahdolliset haittavaikutukset, kiimahan itsessään on jo kissan elimistölle melkoinen rasitus ja saattavat altistaa kissan mm. kohtutulehdukselle. Kuuttihan täytti vasta 1/2 vuotta, joten ihan vielä ei olisi astutuksenkaan aika. Mutta toivotaan nyt että neiti ei jatkossa juoksisi ihan yhtä tiheästi, ihan oman hyvinvointinsa vuoksi.

Kristiina kävi viime viikolla tervehtimässä kissoja ja samalla Kuutilta otettiin PRA-näyte. Jäämme odottamaan vastauksia rapakon takaa! Muut siitostestit on vielä ottamatta, ja jossakin sivulauseessa on vilahtanut myös mahdollinen sydänultra, mutta nämä selviää sitten aikanaan. Sain myös shampoota Kuutin pesuun näyttelyä varten, sekä ohjeet korvakarvojen trimmaukseen. Nyt pitäisi käydä hommaamassa siihen trimmaukseen sopiva väline, eläinkauppa ei ainakaan osannut tarjota mitään joten seuraavaksi suuntaan marketin kosmetiikkaosastolle :)

Suurin osa näyttelykamppeista on nyt kasassa, nämä pari reissua tehdään nyt vähän mustalaistyyliin lainatavaroilla, mutta jos näyttelykärpänen kunnolla puraisee niin ostan sitten omat tarvikkeet, se Sturdi on varmaan heti ensimmäisenä ostoslistalla. Loppuviikosta pestään sitten kissa ja ruvetaan jo vähän jännittämään ensimmäistä näyttelyä!

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Katastrofin aineksia


Hiljattain telkkarista tuli John Websterin dokkari Katastrofin aineksia, jossa nelihenkinen perhe yrittää elää vuoden ilman öljyä. Siitä lähtien olen mietiskellyt myös omia kulutustottumuksia, ja laskin äsken huvikseni myös oman ekologisen jalanjälkeni.

Sain omaksi tulokseksi 1,5ha, hieman maailman keskiarvoa (1,8ha) alhaisempi. Mielenkiinnosta klikkailin myös vertailukohteeksi kuvitellun kolmikymppisen korkeakoulutetun sinkkunaisen, joka asuu kerrostalokaksiossa, käyttää joukkoliikennettä, on kasvissyöjä, joka suosii lähiruokaa ja kompostoi jätteensä. Tämän täysin minun vastakohtaisen naikkosen jalanjälki oli 1,1 hehtaarin kokoinen. Eli näin ne valinnat vaikuttavat, oli kyse sitten perheen perustamisesta tai lähiruoan suosimisesta.

Olen varma että voisin tehdä monia asioita eri tavalla, vaikka omasta mielestäni olenkin jo aika valveutunut kierrätysasioiden suhteen. Oma ekosyntini on ehdottomasti kertakäyttövaipat, meillä on 4 lasta ja kunhan viimeisenkin vaipatus päättyy ehkä noin 2 vuoden kuluttua, tämä perhe on tukenut vaippateollisuutta semmoiset 10 vuotta putkeen (!) ja jokainen voinee kuvitella sen vaippavuoren jonka olemme aikaan saaneet. Puhumattakaan siitä hirvittävästä rahamäärästä mikä niihin on mennyt! Lastenvaatteet ja lelut meillä kuitenkin kiertää, harvoin ostetaan mitään uutta ja koko perheen huvia onkin aika ajoin koluta kirpputoreja :)

Omakotitalossa asuvina ollaan "jouduttu" tarkkailemaan myös tuottamaamme jätemäärää ihan eri tavalla kuin esimerkiksi rivitalossa asuessamme, jolloin oli vähän turhan helppoa tunkea kaikki roskat samaan kassiin, vaikka taloyhtiö tarjosikin aika hyvät edellytykset tarkemmallekin lajittelulle. Tyhjät pahvipakkaukset (maitopurkit jne..) palavat tätä nykyä pannuhuoneessa, keräämme lasin, paperin ja osan muovista (ei kuitenkaan ihan yhtä hifisti kuin eräs pariskunta johon törmäsin kierrätyspisteellä: he toivat sinne jauhelihapakkaukset, ketsuppipullot jne.. mikä on tietysti hieno juttu, mutta mulla on siihen vielä matkaa). Ja siltikin tuntuu että meidän roska-astia pullistelee jo ensimmäisen viikon jälkeen, kun seuraavaan tyhjennykseen on matkaa vielä toinen mokoma! Tuo selittyy osaksi tietysti noilla vaipoilla ja lisäksi kissanhiekalla, mutta siltikin mietin mitä voisin tehdä vielä paremmin?

Myös kertyvä ruokajäte on yksi loputtoman nolouden aihe, meillä menee ruokaa hukkaan aivan hirveästi! Ja kyllä, minun pitäisi jo ammattini puolesta olla tarkka näissä asioissa ja sitä olenkin ollessani töissä, mutta miksi se on niin vaikeaa kotona?! Oma komposti pihalle ei houkuttele niin pitkään kun en tiedä kuinka sitä hoidetaan, ja jostain syystä en ole edes ottanut selvää. En myöskään ole kovin tiedostava kuluttaja esimerkiksi lähiruoan tai luomun suhteen, mutta en suostu pyytelemään sitä anteeksi, välillä vaan raha puhuu ja sillä siisti!

Luulen että ollaan aika keskivertoporukkaa, kun kierrätyksestä puhutaan. Arjen pienet valinnat vaikuttavat, ja vaikka niillä ei yksi ihminen maailmaa pelastakaan niin miksi en tekisi silti omaa osaani?

lauantai 10. syyskuuta 2011

Leipomuksia


Viimeisen parin viikon aikana olen innostunut pitkästä aikaa leipomaan, tämä innostus ei kyllä tee yhtään hyvää jumittuneelle laihdutuskuurilleni mutta onhan se itse tehty ihan erihyvää! Juuri hetki sitten nostin viimeisen pellillisen sämpylöitä uunista, ja pitihän ne todistusaineistoksi kuvata - harmi etten saa tuoksua liitettyä mukaan :) Sämpylöiden lisäksi testasin ensimmäistä kertaa porkkanakakun tekoa ja näyttihän tuo vieraille maistuvan, meillä onkin käynyt yllättävän paljon vieraita kun tämä leipomisbuumi iski, onkohan nämä kaksi jotenkin yhteyksissä toisiinsa? Porkkanakakun ohje löytyy maku.fi:n sivuilta, kuorrutuksesta vaihdoin sulatejuuston (kuulosti jotenkin omituiselta!) mascarpone-tuorejuustoon, muuten seurailin ohjetta.

Nyt hakusessa on joku taivaallinen suklaakakkuohje (mutakakkukin käy, tai joku täytekakun tyylinen, kunhan se vaan on I-H-A-N-A-A.), ja tekisipä mieleni pyöräyttää pellillinen toscapiirakkaakin. Huh, toivottavasti tämä kumma innostus menee äkkiä ohi, en tällä menolla mahdu kohta vaatteisiini :)

perjantai 9. syyskuuta 2011

Sarvangasana ja halasana, siis mitä?!


Olen löytänyt rajani. Joogatunnilta.

Tokihan se tiedossa on että tämä kroppa on yhtä taipuisa kuin kakkosnelonen, ja lihaskunto on ehkä jotain hamsterin luokkaa, mutta kylläpä tekee mieli vajota maan alle kun muut joogatuntilaiset näyttävät taipuvan vaikka solmuun siinä missä itse äheltää tuskaisena saadakseen itsensä yksinkertaisimpaankin asentoon. Eli näin parin tunnin kokemuksella ei todellakaan voi puhua vielä kovin suuresta henkisestä kasvusta ja koetusta mielenrauhasta, vaikka tunnin aikana mukavan lämmön ja rentouden päälle saakin.

Mutta todellakin, sarvangasana ja halasana, en pysty enkä kykene. Sarvanga on siis tuo kuvan asento, ja halasana tulee kun taittelet tuosta kropan kaksinkerroin niin että varpaat koskettavat lattiaa pään takana. Tai kyllähän minä pystyn, mutta kun ei tuo niskanikamien murtuma ihan houkuttele kuitenkaan! Ehkä olen vähän turhan kriittinen itseäni kohtaan, mutta syöhän se naista huomata että kaikki muut salilla tuohon pystyvät, minä en.

Näistä hurjista vastoinkäymisistä huolimatta en aio luovuttaa, jooga jääköön vakiotunniksi vähän tasapainottamaan muuten vauhdikasta viikko-ohjelmaa. Ehkä se vielä joskus tasapainottaa myös minua :) Ja se hot-jooga, sitä pitäisi ehdottomasti päästä joskus kokeilemaan!

Ensi kuussa alkava maratonkoulu aiheuttaa myös omanlaisensa paineet, lähinnä sen suhteen että miten selvitä hengissä siitä yleensäkin. Eilen piti ihan illan pimeydessä kokeilla että kuinka se hölkkä sujuu kun eipä ole tullut juoksuaskeleita otettua sitten yläasteen, jos ei joka kesäisiä hulluuskohtauksia lasketa kun juoksen kiljuen karkuun jotain mikä lentää ja surisee. Muutenkin luulen että tästä lähtien tulevat juoksutreenit suoritetaan vasta kun ulkona on täysin pimeää :)

tiistai 6. syyskuuta 2011

Valokuvaamisen vaikeudesta



Ostin meille yhteiseksi joululahjaksi viime vuonna digijärkkärin, kun vanha Canonin pokkari alkoi oireilla siihen malliin että uuden kameran hankinta tuli aiheelliseksi. Nyt meillä on hyvä kamera, ihan perus-sellainen (Canon Eos 1000D) mutta meidän käyttöön varmasti ihan passeli vehje. En ole edelleenkään jaksanut/saanut aikaiseksi perehtyä kaikkiin (ts. yhteenkään) hienouksiin mitä järjestelmäkamera sisällään pitää, eli olen tyytyväisenä kuvaillut täysautomaattiasetuksilla, ja yleensä jälkikin on ollut jonkinlaista.

Pidän valokuvauksesta, ja nyt lähtisin riemusta kiljuen jollekin "Näin kuvaat upeita kuvia uudella digijärkkärilläsi"-kurssille jos sellaisen jostakin opistosta bongaisin. Ei nimittäin ole helpoimpia kuvattavia nämä vilkkaat kissat ja lapset, jotka yleensä kamerani eteen joutuvat! Kissojen silmät ovat yksi hankaluus, kissat näyttävät heti demonin kaappaamilta jos erehdyt käyttämään salamaa, eikä sisätiloissa useinkaan valo riitä kuvaamaan ilman sitä. Ja yritäpä pitää se eläin paikoillaan sen puoli minuuttia, kun zoomailet ja haet sopivaa kuvakulmaa! Juu ei... Tai sitten kaikki tietävät nämä hetket, että kun kameraa ei ole käsillä niin kyllä sitten poseerataan ja keimaillaan niin rotukissana naaman edessä, loikkaat hakemaan kameraa ja kissa häipyy samantien muille maille. Argh!

Olen miettinyt myös studiokuvien ottamista näistä kissoista jossain välissä, onhan ne ammattikuvaajan otokset kuitenkin ihan eri maata omien räppäilyjeni rinnalla. :)

Nämä kuvat on otettu sillä pian täysin hengettömällä pokkarilla ja pakon sanelemana ilman salamaa, ne silmät.. Tarkoitus oli kuitenkin ikuistaa hetki kun kissa vihdoin ja viimein suostuu köllimään tuossa pesässä. Pesä oli ihan pirun kallis ja meni varmaan kuukausi niin ettei yksikään kissa edes katsonut sitä päin, saati sitten siinä nukkunut. Nyt oli sitten pakko kuvata, kun siihen kerrankin oli joku erehtynyt unillensa!

maanantai 5. syyskuuta 2011

Almaz


Kissojen lisäksi olen myös yhden koiran mamma. Alma on vuonna 2003 syntynyt ruskeapilkkuinen dalmatiankoira, joka on jo vuosia sitten muuttanut meiltä vanhempieni luokse maalle.

Pentuna Alma oli hirveä riiviö, joka ei meinannut millään oppia sisäsiistiksi ja käytännössä katsoen söi meiltä yhden kerrostalokaksion matalaksi. Koira kärsi myös melkoisen karmivasta eroahdistuksesta, joka onneksi on lieventynyt olemattomiin maalle muuton jälkeen.

Muutenkin pilkkutäkki on aiheuttanut meille useasti harmaita hiuksia ja sydämentykytyksiä syömällä mm. jättimäisen purkkapussin sisällön ja paketillisen After Eight-suklaita paperikääreineen kaikkineen, mutta toistaiseksi on näistäkin tempauksista selvitty. :) Nyt tietysti kuulostaa siltä että koira on ihan kauhea tapaus, mutta ihanampaa koiraa saa kyllä etsiä! Alma on maailman iloisin ja ystävällisin koira, joka luultavasti tulee päättämään päivänsä sydänkohtaukseen tervehtiessään vieraita turhan innoissaan :)

Kuvassa Alman ihania sydämenmuotoisia täpliä, onhan se tosi sydämellinen koira!

lauantai 3. syyskuuta 2011

Hullun naisen hullut harrastukset

















Olen ehkä vanhanaikainen ja jollakin tavalla omituinen, ja kun näitä tähän postaukseen lataamiani kuvia katsoo, niin ehdottomasti hullu! Mutta esittelenpä tässä pari minulle niin rakasta harrastusta, että ette saisi minua lopettamaan näitä vaikka maksaisitte miljoonan. Tai vaikka kaksi. :)

Olen harrastanut kirjeenvaihtoa niin pitkään kuin kynä on pysynyt kädessä, eikä edes nykyteknologia sähköposteineen ja facebookeineen ole saanut minut tästä harrastuksesta luopumaan. Ei vaan ole mitään parempaa kuin löytää pullea kirjekuori postilaatikosta, ja istahtaa sohvan nurkkaan lukemaan kuulumisia hyvältä ystävältä! Ja tietty puolet huvista tulee aina siitä kun saa ottaa hetken ihan itselleen, keräillä kynät, paperit ja ajatuksensa, ja vastata saapuneeseen kirjeeseen. Tällä hetkellä pisimmät kirjeenvaihdot ovat saaneet alkunsa jostain teinivuosilta, osa on tipahdellut matkan varrella pois kyydistä ja muutamiin uusiin ystäviin teen tuttavuutta parhaillaan.

Toinen vähän samantyyppinen harrastus on postcrossing jossa olen ollut nyt mukana reilut 5 vuotta. Lyhyesti idea on siis lähettää postikortti randomina valitulle vastaanottajalle mihin päin maailmaa tahansa ja yhtä lähetettyä korttia vastaan myös saat yhden kortin. Miten paljon upeita kortteja tähän maailmaan mahtuukaan! Olen viidessä vuodessa lähettänyt n.350 korttia, välillä on pidempiäkin taukoja ettei korttien lähettäminen kiinnosta, mutta sitten se into taas jostakin löytyy. Lisäksi foorumin puolella tulee tehtyä enemmän vaihtoja, eivätkä nämä vaihdot ole pelkästään postikortteja, paketteihin kääriytyy mm. suklaata, kirjepapereita, kirppislöytöjä ja mitä milloinkin. Ihania ihmisiä olen postcrossingin kautta tavannut!

Kuvista voi ehkä päätellä että mulla on pieniä hamsterin oireita :) Myönnän että jos näen jossain ihania kirjepapereita, tarroja tai postikortteja, en voi olla ostamatta niitä. Sitten joudun käymään itseni kanssa kauhean keskustelun, että raskin niitä käyttää ja lähettää eteenpäin :) Minulla on muutama suosikki-nettikauppa joissa tulee vierailtua säännöllisesti ja tilattua "kaikkea tarpeellista", vaikka en oikeasti tarvisi yhtään mitään. Nettishoppailu onkin yksi salainen paheeni, pitääkin joskus kertoa siitä enemmän...





Kissat löytävät aina kodin parhaat (ja omituisimmat) nukkumapaikat!