MEEEOOOOOOOOOWWWW, KUURRRRRRRR, HUURRRRRRR!!!!!!!!!!!! Näin meillä taas huudetaan! Kolme viikkoa edellisestä kiimasta ja taas ollaan poikakaveria vailla :) Hassu kissa! Ensin huudetaan tyhjäpäistä parkua puolisen tuntia, pyöritään ja vaelletaan ympäri kämppää rauhattomasti, sitten nukutaan tukevat päiväunet joko kissakaverin tai ihmisen kainalossa, syödään ja homma jatkuu taas. Onneksi sentään neidin ruokahalu ei ole kadonnut mihinkään, mun mielestä se saattaa jopa syödä enemmän nyt juoksun aikana kuin normaalisti. Monestihan juoksevat naaraat riutuvat ihan olemattomiin kun unohtavat syödä miestä metsästäessään.
Ihan hölmöhän se on, tarjoaa itseään kaikelle mikä liikkuu ja antaa lastenkin venytellä ja vanutella sitä miten vaan. Edes se, kun 7kk ikäinen poika ryömii viereen ja ottaa molemmin käsin selkänahkasta/hännästä/jalasta kiinni ei saa kissaa lähtemään paikaltaan mihinkään, hurisee vaan onnessaan siihen asti kunnes joku tulee nostamaan kissan pois tilanteesta :) Eli pelastammeko nyt kissaa pojalta, vai poikaa kissalta - sen päättäköön jokainen itse! Pysyisivät vaan nuo juoksut jatkossakin edes tällä kolmen viikon välillä, se tiheään juokseminen kun ei ole kovin hyvä juttu.
Viikonlopun alkajaisiksi laitoin sämpylätaikinan kohoamaan, saa nähdä onnistuinko nyt saamaan taikinaan tarpeeksi makua. Edelliset sämpyläsatsit eivät olleet ehkä kaikkein maistuvimpia, toiset tein ihan veteen ja vehnäjauhoihin, toiset maitoon ja sämpyläjauhoihin. Nyt latasin taikinaan puolet vehnää, puolet sämpyläjauhoja, voita, oliiviöljyä ja pinjansiemeniä, suolaa niin että heikompaa hirvittää, ja nesteenä 1/2 vettä ja 1/2 maitoa. Jos eivät rupea maistumaan niin en kyllä leivo enää ikinä! Meinasin kyllä hakea kaupasta porkkanoita mutta laiskuus iski, joten ei porkkanasämpylöitä tänään..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti