Näissäkin geimeissä käytiin pyörähtämässä jo tutuksi tulleella porukalla, minä (+Kuutti), Tintti (+Ukko) ja Jaana (+Esko). Lähdettiin jo perjantaina ajamaan, mikä osoittautui muutaman kakka-katastrofin jälkeen ihan oikeaksi päätökseksi, välillä pestiin yhtä kissaa (toim.huom. ei ollut yksikään nelonen :) ) huoltoaseman vessassa ja kiiteltiin sitä ettei ole kiire mihinkään :)
Lauantaina neloset oli tuomaroitavana Vesna Risnar-Resetic:llä. Kuutille iski joku ihmeen teini-ikä ja se otti oikein elämäntehtäväkseen marista ja murista kaiken sen ajan minkä se oli ulkona Sturdista. Esitteleppä siitä kissaa sitten! Lauantaina se oli tuomaripöydällä niin pelottavan kuuloinen että tuomarikin kysyi onko tämä kissan ensimmäinen näyttely. No, tuli se ensimmäinen avoimen luokan CAC-serti kuitenkin, TP-valinnoissa käytiin tuttuun tapaan taas näyttäytymässä mutta siitä ei eteenpäin menty. Arvosteluseteliä en edes yritä ruveta tulkkaamaan tähän, on niin epäselvästi kirjoitettu.
Kuutin velipoika puolestaan oli taas BIS, kuten myös Jaanan exoticpoju Esko :)
Sunnuntaina nelosia arvosteli Lotte Borch, joka kertoi sinikilppareilla olevan erityispaikka hänen sydämessään.Tosin tämä meidän edelleen angstaava sinikilppari ei taitanut kovin käytöksellään hurmata! Oli se pöydällä ehkä pikkuisen rennompi mitä lauantaina, mutta TP-valinnoissa karjui taas aivan täyttä päätä. Tulos CAC. Ukko sai myös sertinsä, Jaanan Esko tyhjensi taas pöydän ollen BIS.
Nyt Kuutti jäi sitten mammalomille näyttelytouhuista, kunhan se juoksee niin astutusmatka olisi edessä. On sitten mielenkiintoinen kevät tulossa, toivottavasti se astutus sitten onnistuu ja muutenkin kaikki menee hyvin!
Muutama päivä Jyväskylän reissun jälkeen Kuutti sairastui, oliko sitten näytelmistä tuliaisena joku mahapöpö? Neljä päivää kestävä raju mahatauti oli kyllä kamala koettelemus sekä kissalle että emännälle, kun ei ensin meinannut saada kissaa lääkäriin, ja oman alueen päivystävällä ei ole kunnon valmiuksia tehdä mitään erikoisempaa (ei pikalabroja, ei kuvausmahdollisuutta..). Sinnikkäällä pakkojuotolla rupesi onneksi kissa lopulta toipumaan, ja olihan se ihanaa kun neiti rupesi jo ruokapussille huutamaan, ei voi olla ruokaa rakastava simsku enää kovin sairas jos kerran ruoalle jaksetaan jollottaa! Muille kissoille ei tullut mitään..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti