Eilen tämä emäntä raahasi kinkkunsa ensimmäistä kertaa joogatunnille, ja oli mukavaa! Siis jos ihminen on jäykkä kuin rautakanki, niin eihän tästä voi olla suunta enää muuta kuin parempaan, ja aion jatkaa joogaa viikoittain.
Yllättäen siinä touhussa tuli ihan kuumakin, kroppa naatiskeli ihanista syvävenytyksistä mutta kaikista eniten vaikutusta oli kyllä pääkoppaan! Oli niin ihanaa rauhoittua ja rentoutua tunniksi täysin, tuli oikeen ahdistus siinä vaiheessa kun kuntosalin ovesta astui pihalle takaisin "kiireiseen maailmaan". Joogasta saan mukavaa vastapainoa näille vauhdikkaammille tunneille (spinning, compact gyria fit) mitä viikko-ohjelmasta löytyy :)
Lokakuusta lähtien kinkkuja pitäisi myös liikuttaa Movessa alkavassa maratonjuoksukoulussa, johon ilmoittauduin! Tavoitteena olkoon tämä, jos ainakin sen puolimaratonin sitten juoksisi!
No, sitten siihen vähemmän rentoon menoon.. Sain tänä aamuna säikähtää ihan tosissaan, tuntui että karkaa henki ruumiista! Kissat juoksivat tavanomaista aamuralliaan, kunnes yhtäkkiä yksi kissoista tulee ryminällä alas yläkerran portaista! Sydän pomppasi kurkkuun, eikä vähiten sen takia että se oli Kuutti, joka ei edes vielä ole meidän. Kissa nousi ylös ja ontui ensin aika vahvasti toista takajalkaansa, ja toki heti ajattelin että nyt se on vähintään murtunut ja rupesin soittamaan eläinlääkäriaikaa. Samalla laitoin viestin Kristiinalle ja pyysin soittamaan, onneksi pikaisesti puhelu tulikin ja päätettiin että jäädään seuraamaan jalkaa, kun ei siihen hätään ollut edes autoa jolla olisin kissan voinut Ouluun lähteä kuskaamaan. Nyt Kuutti käveleekin jo ihan normaalisti ja antaa vääntää jalkansa vaikka solmuun, joten taidettiin kuitenkin selvitä säikähdyksellä.
Mää pelkäsin aluksi miten meidän otukset tottuu nuihin portaisiin ja millon eka tippuu yläkerrasta kaiteelta alas, mutta vielä ei oo mitään sattunu *kopkop*.
VastaaPoista