sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Katastrofin aineksia


Hiljattain telkkarista tuli John Websterin dokkari Katastrofin aineksia, jossa nelihenkinen perhe yrittää elää vuoden ilman öljyä. Siitä lähtien olen mietiskellyt myös omia kulutustottumuksia, ja laskin äsken huvikseni myös oman ekologisen jalanjälkeni.

Sain omaksi tulokseksi 1,5ha, hieman maailman keskiarvoa (1,8ha) alhaisempi. Mielenkiinnosta klikkailin myös vertailukohteeksi kuvitellun kolmikymppisen korkeakoulutetun sinkkunaisen, joka asuu kerrostalokaksiossa, käyttää joukkoliikennettä, on kasvissyöjä, joka suosii lähiruokaa ja kompostoi jätteensä. Tämän täysin minun vastakohtaisen naikkosen jalanjälki oli 1,1 hehtaarin kokoinen. Eli näin ne valinnat vaikuttavat, oli kyse sitten perheen perustamisesta tai lähiruoan suosimisesta.

Olen varma että voisin tehdä monia asioita eri tavalla, vaikka omasta mielestäni olenkin jo aika valveutunut kierrätysasioiden suhteen. Oma ekosyntini on ehdottomasti kertakäyttövaipat, meillä on 4 lasta ja kunhan viimeisenkin vaipatus päättyy ehkä noin 2 vuoden kuluttua, tämä perhe on tukenut vaippateollisuutta semmoiset 10 vuotta putkeen (!) ja jokainen voinee kuvitella sen vaippavuoren jonka olemme aikaan saaneet. Puhumattakaan siitä hirvittävästä rahamäärästä mikä niihin on mennyt! Lastenvaatteet ja lelut meillä kuitenkin kiertää, harvoin ostetaan mitään uutta ja koko perheen huvia onkin aika ajoin koluta kirpputoreja :)

Omakotitalossa asuvina ollaan "jouduttu" tarkkailemaan myös tuottamaamme jätemäärää ihan eri tavalla kuin esimerkiksi rivitalossa asuessamme, jolloin oli vähän turhan helppoa tunkea kaikki roskat samaan kassiin, vaikka taloyhtiö tarjosikin aika hyvät edellytykset tarkemmallekin lajittelulle. Tyhjät pahvipakkaukset (maitopurkit jne..) palavat tätä nykyä pannuhuoneessa, keräämme lasin, paperin ja osan muovista (ei kuitenkaan ihan yhtä hifisti kuin eräs pariskunta johon törmäsin kierrätyspisteellä: he toivat sinne jauhelihapakkaukset, ketsuppipullot jne.. mikä on tietysti hieno juttu, mutta mulla on siihen vielä matkaa). Ja siltikin tuntuu että meidän roska-astia pullistelee jo ensimmäisen viikon jälkeen, kun seuraavaan tyhjennykseen on matkaa vielä toinen mokoma! Tuo selittyy osaksi tietysti noilla vaipoilla ja lisäksi kissanhiekalla, mutta siltikin mietin mitä voisin tehdä vielä paremmin?

Myös kertyvä ruokajäte on yksi loputtoman nolouden aihe, meillä menee ruokaa hukkaan aivan hirveästi! Ja kyllä, minun pitäisi jo ammattini puolesta olla tarkka näissä asioissa ja sitä olenkin ollessani töissä, mutta miksi se on niin vaikeaa kotona?! Oma komposti pihalle ei houkuttele niin pitkään kun en tiedä kuinka sitä hoidetaan, ja jostain syystä en ole edes ottanut selvää. En myöskään ole kovin tiedostava kuluttaja esimerkiksi lähiruoan tai luomun suhteen, mutta en suostu pyytelemään sitä anteeksi, välillä vaan raha puhuu ja sillä siisti!

Luulen että ollaan aika keskivertoporukkaa, kun kierrätyksestä puhutaan. Arjen pienet valinnat vaikuttavat, ja vaikka niillä ei yksi ihminen maailmaa pelastakaan niin miksi en tekisi silti omaa osaani?

1 kommentti:

  1. Tästä naapurin harmaasta mökistä päivää. Meillä on ollu komposti talon päädyssä siitä asti kun tähän muutettiin. Eipä se vaadi muuta kuin kerta vuoteen tyhjennyksen mullasta ja sillon tällön vähän sekottelua. Siinäpä se miten meillä hoidetaan kompostia ja hyvin toimii! Tuu vaikka kattomaan joku päivä jos haluat.
    Meillä kierrätetään lähes kaikki. Myös se muovi. Sitä kertyy muovipussillinen kahdessa päivässä, eli vähentää huomattavasti sekajätteen määrää, kun kerää sen erikseen. Meillä kun ei enää niitä vaippoja tule niin sekajäteastia tyhjennetään vain joka kahdeksas viikko. Tosiasiassa roska-auto ottaa roskat joka toinen viikko vaikka astiassa ei olis kuin kaks roskapussia. Lasku tulee joka kahdeksannesta viikosta =)

    -S-

    VastaaPoista