maanantai 21. tammikuuta 2013

Naapurisopua ja -apua

--Illalla puhelin soi, naapurin emäntä soittaa: "Olen tässä päivän raivannut vaatekaappiani, haluatko tulla katsomaan kelpaisiko sinulle jotain, muuten menee kierrätykseen." Menen, tulen takaisin ison muovikassillisen kanssa täysin käyttökelpoista vaatetta. Kassillinen vaatteita vaihtuu yhteen virkattuun koriin.--

Siitä on nyt muistaakseni kolmisen vuotta kun tänne muutettiin, alle 10 000 asukkaan pikkuiseen kylään Oulun kupeessa. Ihastuttiin tähän taloon, asuinympäristökin näytti mukavalta, naapureiden pihoilla juoksenteli samanikäisiä lapsia kuin meillä, ja koulumatkakin oli kohtuullinen. Talo ostettiin, muutettiin, mutta enpä arvannut että saisin kaupanpäälle näin ihanat naapurit!

--Tekstiviestit singahtelevat talosta toiseen: lähtisitkö lenkille? Olisiko sulla lainata leivinpaperia? Ollaan lähdössä kauppaan, saako meidän muksu olla sen aikaa teillä? Voisiko sun mies tulla katsomaan tuota meidän autoa? Saisiko apua sohvan kantamisessa? Ollaan viikonloppu poissa, katsotteko hieman talon perään?--

Lista taitaa olla loputon. Pikkuisia palveluksia puolin ja toisin. Sanattomasta sopimuksesta pidetään silmällä niin omia kuin "vieraita" lapsia, välillä muonavahvuus kasvaa yhdellä jos kaveri sattuu olemaan kylässä ja ruoka maistuu. Koulukyyditkin onnistuvat, kun on lapset samalla luokalla.

--Kesäiltana ovikello soi. Naapuri seisoo oven takana kahden jättimäisen kesäkurpitsan sekä kirsikkatomaatti-rasian kanssa. Tuon nämä teille jos kelpaa (no kyllä kelpaa, kiitos!), lähdetään reissuun ja nämä menee pilalle kasvihuoneessa sillä välin.. Omasta kasvihuoneessa on jaettu viime kesänä kurkkuja kaikille ketkä jaksoivat niitä kantaa :) --

--Rahtifirma soittaa aamulla, olisi paketti tulossa. Ja maksuna tietenkin käy vain käteinen. Vilkaisu lompakkoon ja paniikkipuhelu naapuriin, voisitko käydä automaatilla, laitan sulle tilille rahaa.--

Muuten tässä "yhteistyö ja avunanto"-ringissä ei raha puhu. Se kuka apua/palveluksia pyytää, hän sen saakoon. Joskus kiikutellaan leipomuksia naapurin perheen tuhottaviksi, tai kipaistaan puolin ja toisin kahville. --Tuutko käymään, on vähän tylsää?-- Ei sen tarvitse kummempaa olla.

--Havahdun lattialta sohvan vierestä ja tajuan että nyt en todellakaan ole kunnossa. Ensimmäinen ajatus: puhelin. Sekavana saan puhelimen täysin lukkoon, enkä saa sillä soitettua mihinkään. Paniikki, mitä minä nyt teen?? Saan itseni raahattua ulko-ovelle, oven auki ja huudan sen minkä kurkusta lähtee: "apua!", ja toivon että edes joku kuulee. Eikä mene kuin hetki, kun paikalle juoksee kaksi naapuria, soittavat minulle ambulanssin ja ottavat huolehtiakseen meidän lapset. Kertovat minulle ettei lapsista tarvitse nyt huolta kantaa, he hoitavat kaiken.--

Kyllä, joskus naapurit voivat olla kultaakin kalliimpia! Eikä kiitollisuuden määrää voi sanoin kuvata.

Tätä kirjoittaessani tulee viesti: --"saako meidän koululainen tulla kauppaamaan sulle tavaraa, keräävät rahaa luokkaretkeä varten?" (Toki saa tulla!)--

Ne on semmoisia nuo naapurit, ihan huipputyyppejä! 


2 kommenttia: